Laki tarjoaa jatkuvuutta, kunnes sitä muutetaan.

Me uskomme aina niin, että oikeus on sokea, ja tuomioistuimessa päätetään siitä, että onko ihminen syytön tai syyllinen? Tuomioistuimissa päätetään enemmänkin siitä, että onko ihminen rikkonut lakia, kuin siitä, onko joku syyte tai tuomio oikeudenmukainen. Tai siis oikeudenkäynnissä päätetään siitä, onko lakia rikottu, ja onko tuosta rikkeestä hankitut todisteet sellaisia, että ne voidaan oikeudessa hyväksyä. Tai oikeastaan tuolloin päätetään siitä, että onko kantajan eli syyttäjän esittämät todisteet hankittu, niin että niiden hankkimisessa on seurattu olemassa tai voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jos todisteiden hankinnassa ei olla noudatettu lakia, niin tuomioistuin ei kykene hyväksymään noita todisteita. Meidät pitäisi erottaa laki ja oikeus toisistaan. 

Jos sanomme että joku asia on oikeuden vastaista, niin silloin meidän pitäisi osoittaa että kyseisestä tapauksesta on olemassa joku päätös, joka on annettu tuomioistuimessa. Siis siinä tapauksessa meidän pitäisi sanoa ehkä, että teko on vastoin tapauksesta annettua tuomioistuimen päätöstä. Eli Venezuelan presidentti Maduron tapauksessa meidän pitäisi sanoa, että USAn suorittama pidätys, kidnappaus tai mikä tuon toimenpiteen nimi nyt olikaan, on kansainvälisen lain vastaista. Mutta se ei ehkä ole oikeudentajun tai tuomioistuimen päätöksen vastainen, varsinkaan jos asiasta ei ole olemassa tuomioistuimen päätöstä. 

Lain tarkoitus on tarjota vakautta. Mutta jos laki sitten muuttuu kaiken aikaa, niin silloin laki ei ehkä kykene tarjoamaan tuota vakautta. Laki on pahimmillaan väline, joka oikeuttaa mielipuolisen vainon, ja se minkä tehtävänä on suojata heikompaa muuttuu vahvemman aseeksi.. Eli me emme voi mitenkään olettaa että kaikki muut maat huomioivat länsimaiset arvot samalla tavalla, kuin mitä me niitä huomioimme. 

Lainsäädännön suurin ongelma on siinä, että laki on ihmisten tekemä. Lakia voidaan muuttaa melko helposti, jos takana on parlamentin enemmistö. Mutta lakia on myös hyvin helppo kiertää. Meillä kaikilla on selvä kuva siitä, että kansallispuistoissa ei saisi olla kaivostoimintaa. Eli laki on hyvin yksisellitteinen kaivostoiminnan itsensä kohdalla, mutta kieltääkö laki esimerkiksi malmin etsinnän, kairaamisen tai malmin pinta-etsinnän, eli kivien keräämisen kansallispuiston alueelta? Siis me kaikki olemme kuulleet siitä, kuinka kansallispuistossa etsintää tekevän kaivosyhtiön työtä häirinneitä aktivisteja on haastettu oikeuteen, eli tuolloin toisella puolella on kanta, jonka mukaan malmia saa etsiä kansallispuistosta, ja toisen mukaan myös malmin etsintä olisi kiellettyä. 

Eli mikä tässä tilanteessa on vaarana, jos ajattelemme puhtaasti luontoarvoja? Vaarana on se, että jos kaivosyhtiö löytää malmia luonnonpuistosta, niin se voi pyytää hallitusta suoraan lohkaisemaan palan tuosta luonnonsuojelu- tai Natura-alueesta. Eli jos kansallispuistoa sitten suoraan lähdetään pienentämään, niin silloin kaivosyhtiö saa tietenkin suoraan ryhtyä suorittamaan tuota malmin kaivuuta, koska jos kansallispuiston tai luonnonsuojelualueen rajaa muutetaan niin, että malmiesiintymä jää sen ulkopuolelle, niin silloin kaivosyhtiö ei enää riko mitään lakia. 

Eli tällä kerralla lakia voidaan kiertää yksinkertaisesti sillä päätöksellä, että muutetaan suojellun alueen rajaa. Ja näin ei kukaan muu kuin aktivisti riko lakia. Joten tällaisia porsaanmentäviä reikiä löytyy jokaisesta laista. Kun vastakkain ovat valtion talous tai jonkun linnun pesintä, niin silloin tietenkin suuren luokan kysymys on siitä, että kumman asian päättäjät katsovat tuovan heille enemmän ääniä? Linnun pesinnän vai jonkun kaivostyöpaikan? Ja argumenttina on tietenkin tuo valtion velka, jota tuon alueen myynnillä tai vuokralla saadaan lyhennettyä. Lakia voidaan aina muuttaa, ja yksi asia tietenkin on selvä. Me emme varmaan halua että kukaan alaikäinen joutuu pahanlaatuisen nettikiusaamisen tai muun vastaavan asian uhriksi. Mutta samalla tietenkin sosiaalisen median käyttöön puuttuminen on asia, mikä kuitenkin sotii pahasti meidän perustuslakiamme vastaan. 

Perustuslaissa kaikille ihmisille taataan sananvapaus, sekä julkaisun vapaus. Se mitä tuo ehkä joidenkin mielestä hyvinkin tarpeellinen kielto kuitenkin aiheuttaa, on se, että tuollaiset lipsahdukset voivat suoraan eskaloitua siten, että sosiaalista mediaa aletaan kieltää laajemmin, ja että esimerkiksi työehto- tai työsopimuksiin aletaan kirjata rajoitteita, joiden avulla estetään jopa asiallisen palautteen julkistamista. Se että me moitimme muita maita siitä, että ne eivät kunnioita lakia ei tarkoita sitä, että kaikki meidän tekemämme päätökset olisivat yhtään sen parempia. 

Me arvostelemme muita maita siitä, että niissä on kaksipuoluejärjestelmä. Me arvostelemme sitä, että Vladimir Putinilla on oikeus säätää lakeja. Vai olemmeko arvostelleet jälkimmäistä asiaa? Meillä Suomessa on myös voimassa kaksipuoluejärjestelmän kaltainen malli, jossa vastakkain ovat hallitus ja oppositio. Periaatteessa meillä hyvin pieni joukko poliitikkoja päättää siitä, mitä lakeja tuodaan eduskuntaan ja mitä sinne ei tuoda. Poliitikko joka äänestää oman puolueen kantaa vastaan, mikä määritellään hallitusohjelmassa saa lähteä puolueesta. Eli olemmeko yhtään sen parempia kuin Trumpin Republikaanit? Eli tietenkin edustajalla on mahdollisuus äänestää miten häntä huvittaa, mutta todellisuudessa hänen äänensä on sidottu siihen, mitä hallituksessa on päätetty. 

Tai että me olisimme tuon lain rikkomisen yläpuolella. Eli me suoraan sanottuna olemme itse tekemässä sitä, mistä me moitimme USAa, mutta samalla jotenkin hyväksymme sen, että Venäjä ja Kiina ovat vetäneet täysin erilaista linjaa julkaisun ja sananvapauden kohdalla kuin me suomalaiset. Me jotka aina puhumme arvoistamme, sekä siitä miten lakia pitää kunnioittaa, olemme siis tehneet omasta maastamme sellaisen, että täällä riittää se, että pääministeri sanoo jotain, niin kukaan ei edes viitsi tutkia hänen ehdottamansa mallin suhdetta perustuslakiin. Siis me voimme ylpeästi sanoa, että noudatamme lakia, ja tietenkin se, että lakia voidaan muuttaa mieleiseksi on asia, mikä ehkä pitäisi paremmin huomioida. 

Kun maassamme tehdään hallitusohjelmia, niin noita ohjelmia ei ilmeisesti mitenkään tarkasteta tai niiden vaikutusta lakiin sekä yhteiskuntaan ei koskaan edes kyseenalaisteta. Nimittäin hallitus voi määräenemmistönsä ansiosta muuttaa lakia melkein mielensä mukaan. Hallitusohjelma on maassamme melkein perustuslain asemassa. Ja jos me itse pääsemme asemaan, missä voimme säätää lakeja mieleiseksemme, niin silloin emme niitä mitenkään voi rikkoa.