Vanha maailma tuhoutuu ja jäljellä on viidakon laki. Ainakin kunnes uudet säännöt on kirjoitettu.

Vanha maailma tuhoutuu ja jäljellä on viidakon laki, ainakin kunnes uusi järjestys alkaa muodostua. Sanotaan että kun vanha järjestys murenee, niin silloin edessä on verinen kamppailu siitä, kenen ympärille muodostuu vahvin liittouma. Uudet säännöt astuvat voimaan silloin, kun niiden laatimiseen sekä noudattamiseen on valmiutta ja tahtoa. Mutta koska tuota tahtoa on sitten tulossa? Sitä sopii kysyä joltain joka näkee tulevaisuuteen.  Ja paras tapa luoda tahotila uusien mallien ja sopimusten rakentamiseen on pakko. Siis on pakko sopia asioista, tai meidät jyrätään. 

Kanadan pääministeri sanoi Davosissa sen, mitä me kaikki olemme odottaneet. Hän kehotti meitä kaikkia lopettamaan teeskentelyn ja kohtaamaan kylmät realiteetit. Maailma ei ole enää entisensä. Ja uuden järjestyksen luomiseen kuluu aina aikaa. Uusi järjestys on monimutkaisempi kuin ennen, koska yhä suurempi osa maailman valtioista haluaa mukaan tekemään päätöksiä. Ja nuo valtiot ovat huomanneet, että hankkimalla ydinaseita saa äänensä kuulumaan. Tuo kehitys tietenkin nopeuttaa valtioiden liittymistä ydinasekerhoon. 

Koska ydinaseet oikeuttavat tekemään mitä huvittaa, niin yhä useampi valtio haluaa noita aseita sekä niissä käytettävää tekniikkaa omaan omistukseensa. Eli kyseessä on tuolloin kansallinen ydinase, jonka käyttöä valvovat paikalliset viranomaiset. Noilla aseilla ei ole mitään kantamaan tai käyttöalueeseen liittyviä rajoituksia, eikä niiden laukaisua päätetä Moskovassa, Washingtonissa eikä edes Pekingissä. 

Neuvostoliiton hajottua maailma oli hetken länsimaisen järjestelmän dominoinnin alla. Mutta länsimaat eivät saaneet aikaan yhteistä säveltä, ja se antoi Putinille tilaisuuden nousta valtaan. Jos vanha maailma tuhoutuu, niin tietenkin edessä on uusi järjestys. Mutta uuden järjestyksen muodostuminen ja vakauttaminen kestää oman aikansa. Kun maailma muuttuu, niin sen muutoksen kanssa pitää vain oppia elämään. Paluu entiseen on taas kerran mahdotonta. 

Eli olemme suurimman mullituksen, murroksen sekä samalla pelottavan ja toiveikkaan tulevaisuuden edessä. Vanha maailma perustui säännöille, jotka laadittiin kahden supervallan toimesta. Noita sääntöjä säädettiin silloin kauan sitten Washington-Moskova akselilla, ja niiden henki oli se, että maailmassa on kaksi supervaltaa, jotka keskenään jakoivat maailman etupiireihin. Ehkä uusikin maailma tai sen toimintatapa tulee perustumaan uusiin sääntöihin. 

Mutta nyt kun uusi Kylmä Sota on alkanut, niin olemme tilanteessa, jossa on useampia toimijoita kuin koskaan ennen. Tai siis uusia toimijoita, jotka ovat ottaneet mallia USAn ja Neuvostoliiton toiminnasta, ja rakentaneen oman ydinaseen, jonka takia nekin tai niiden johtajat ajattelevat, että he voivat tehdä mitä haluavat, ja me muut vain katselemme vierestä, kun muut maat vievät suuren osan sitä kakkua, josta olisi pitänyt riittää kaikille. Kun ajattelemme sitä, mitä Kanadan pääministeri sanoi vanhasta "hyvästä" ajasta, jolloin periaatteessa kunnioitettiin seuraavia asioita. Tai valtioiden väliset suhteet määriteltiin siten, että keskiössä olivat seuraavat kolme asiaa: 

1) Liberaali markkinatalous ja vapaa maailmankauppa.

2) Valtioiden koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus.

3) Läntinen liberaali demokratia, ihmisoikeudet ja monenkeskinen sääntöpohjainen yhteistyö.

Jokainen noista kolmesta asiasta on sinällään upeaa luettavaa. Kuitenkin nuo kolme asiaa takaavat myös vallan sellaisille tahoille, jotka polkevat ihmisoikeuksia säälittä. Eli kuten tiedämme, niin asiat ovat aina vähän kuin ne haluavat joilla on valtaa niihin vaikuttaa. 

Niin tietenkin me voimme sanoa, että ainakin osittain aika kultaa muistot. Me varmasti voisimme muistella Vietnamia, Afganistania, Väli-Amerikkaa sekä Tshekkoslovakiaa, sekä ylipäätään Itäistä Eurooppaa. Tuolloin USA sekä Neuvostoliitto kilpaa vaikuttivat muiden maiden sisäpolitiikkaan, eli Unkarin ja DDRn kansannousut sekä niistä seuranneet Neuvostoarmeijan toimet, eli noiden valtioiden ottaminen ikään kuin tiukemmin Kremlin valvontaan, mikä tarkoitti valtioiden miehitystä, sekä Tshekkoslovakian miehitys, USAn ja Neuvostoliiton sekä Kiinan sotkeutuminen Vietnamin sisäpolitiikkaan, mikä johti Etelä- Ja Pohjoisvietnamin väliseen sotaan, sekä siihen, että USA ja Neuvostoliitto dumppasivat valtavan määrän aseita tunne Indokiinaan. Kuubaa voidaan tietenkin pitää Neuvostoliiton riemuvoittona. Eli Neuvostoliitto sai Castron valtaannousun jälkeen tukikohdan sekä ystävän aivan USAn etupihalta. 

Esimerkkejä siitä kuinka kaksi supervaltaa järjestelivät maailmaa mieleisekseen löytyy kaikilta mantereilta. Ja edelleen Venäjä sekä USA toimivat suoraan vaikuttaen toisten maiden sisäpolitiikkaan, jos ne kokevat etujensa olevan uhattuna. Ja tietenkin Kiina on mukana tällaisessa toiminnassa. Tuo uusi voima, joka nousee Kauko-Idässä haluaa varmasti saada paikan, joka on aikoinaan kuulunut Neuvostoliitolle. Eli kaikki sopimukset eivät ole enää voimassa, tai sopimusten tekeminen Kiinan, Intian, Pakistanin, Pohjois Korean sekä USAn Ranskan ja Britannian välillä on hiukan vaikeampaa, kuin se, että vain Moskova ja Washington tekisivät noita sopimuksia, jotka kuitenkin koskettavat yhtä lailla Suomea kuin muitakin maita, kuin vain niitä, joilla on käytössään ydinaseita. Ja juuri ydinaseiden leviäminen siksi, että se takaa huomion neuvottelupöydässä on erittäin ikävää sekä huolestuttavaa. 

Länsimainen liberaali sääntöpohjainen yhteiskunta on myös ongelmien edessä. Nimittäin mitä tehdään silloin, jos joku sitten päättää että heidän sääntöpohjansa oikeuttaa säälimättömään omien kansalaisten vainoamiseen? Tai mitä jos joku nyt sattuu myymään jollekin Etelä-Amerikan huumeparonille diplomaattisen koskemattomuuden? Tai mitä tehdään kun joku solmii sopimuksia, joita hän ei edes yritä noudattaa? Uusia uhkia ovat esimerkiksi erilaiset palkkasoturi-yhtiöt, jotka sotivat sotia valtioiden puolesta. Varsinkin kolmansista maista tulevien palkkasoturien käyttö, tai konfliktien ulkoistaminen yksityisille toimijoille on ongelmallista. Eli periaatteessa mikään valtio ei välttämättä ole osallinen missään konfliktissa, jossa kuolee ehkä satoja tai jopa tuhansia ihmisiä päivässä. Mutta jostain on palkattu palkkasotureita, ammattimaisia sotilaita, jotka hoitavat likaisen työn. 

Kaikki sisällissodat ovat raakoja. Ja jos joku palkkasoturi tekee rikoksia jossain kaukaisessa Afrikan maassa, niin jos kyseessä on sisällissota, niin kansainvälinen laki on noissa tapauksissa voimaton. Valtion jossa nuo teot on tehty pitää haastaa nuo tekijät omaan oikeuteensa. Nimittäin sissisodan ollessa kyseessä, on sissien kukistaminen kansainvälisen lain näkökulmasta poliisitoimi, jota ei säädellä esimerkiksi Haagin tai Geneven sopimuksissa. YK voi tietenkin tarjota apua välittäjänä, mutta valtion ei tarvitse tuota välittäjää hyväksyä. 

BRICS on osoitus siitä, miten kipeästi EU tarvitsee aseman, jossa se voi taata muiden valtioiden etuja tai suvereniteettia. Jos me emme voi tarjota valtioille vaihtoehtoa, johon ne voivat luottaa tilanteessa, jossa niiden itsemääräämisoikeus on uhattuna, niin ne ajautuvat joko USAn tai BRICS maiden etupiriin. Jos EUta ei kunnioiteta, niin me voimme sitten jatkossakin olettaa, että meidän ylitsemme juostaan mennen tullen. Jos haluamme että meidän arvomme ovat uskottavia sekä olemme uskottava liittolainen, niin meidän pitää kehittää sellainen aseellinen voima, joka saa hyökkääjät perääntymään. Jos EU ei kykene toimimaan takuumiehenä, niin sitä ei oteta vakavasti. 

Me länsimaiset ihmiset olemme suoraan sanottuna liberaaleja sekä demokraattisia. Siis niin kauan kunnes meidän pitäisi muuttaa esimerkiksi omaa ajattelutapaamme. Me kunnioitamme lakia, joten sen takia meillä ei pitäisi olla mitään pelättävää. Lakia kunnioitetaan kunnes se sitten ei enää meitä itseämme palvelekaan.  Mutta maailma on täynnä ihmisiä, joiden mielestä laki on vain väline, jonka suojista saa tehdä mitä huvittaa. Diktaattorien maailmassa ei valitettavasti ole muuta ideologiaa kuin raha. Moderni diktaattori on Naomi Kleinin mukaan ihminen, joka johtaa valtiotaan kuin yhtiötä. Valtion tehtävä on maksimoida oman johtajansa taloudellinen etu. Ja sen jälkeen valtion johto vain repii kaiken oman kansansa selkänahasta. Siis miksi muuttaa omaa ajattelutapaa, kun asioista voidaan vaieta. 

Ja sitten vielä siitä valtion itsemääräämisoikeudesta. Valtion itsemääräämisoikeus on käsite, joka ei ehkä ole aina niin mairitteleva kuin mitä sen toivoisimme olevan. Eli onko valtio olemassa siksi, että sen johtaja saa tehdä mitä haluaa? Syyrian Presidentti Al-Assad on mies joka ilmeisesti syyllistyi teolliseen tappamiseen. Hän saa kävellä vapaasti kadulle, koska Putin lupasi hänelle poliittisen pakolaisen statuksen. Al Assad on mies, joka panee meidät miettimään sitä, että mitä meidän pitäisi oikeastaan noissa tapauksissa tehdä. BRICS-yhteisö on foorumi, jossa diktaattorit tapaavat toisiaan. 

He ovat ihmisiä, jotka jakavat samat arvot, eli kaiken yläpuolella on oma taloudellinen etu. Valtiota johdetaan kuin yhtiötä. Ja laskut maksaa aina kansa. Diktaattorien verkosto tarjoaa auliisti apua "veljille" ja "sisarille", jotka kansa on kammennut vallasta. Eli aina löytyy ystävä, joka tarjoaa poliittista turvapaikkaa Al Assadin kaltaisille roistoille, jotka vain sattuivat olemaan valtionpäämiehiä. Valtiopäämieheen kajoaminen on jotenkin asia, joka on ainakin toisten mielestä jotenkin vaikea asia. Eli Ludvig XIVn filosofia "Valtio olen minä". eli hiukan mukaillen "valtion on yhtä kuin sen johtaja" takaa sen, että valtion nimissä tehdään jatkossakin asioita, joita emme voi katsella järkyttymättä. Valtion johtaja on siis tuon filosofian mukaan oikeutettu tekemään mitä huvittaa, koska hän ja hänen johtamansa valtiot ovat yhtä. 

https://yle.fi/a/74-20206011