Ihmisten tunnistamisen edut ja ongelmat.

Ihmisten tunnistaminen on aina ollut ja on oleva jotenkin arka aihe. Kun ihmisiä tunnistetaan DNAn perusteella, niin tietenkin silloin mennään joidenkin mielestä hyvin syvälle valtiollisen kontrollin piiriin, eikä esimerkiksi passeja varten annettua DNAta saisi joidenkin mielestä käyttää esimerkiksi rikollisten tunnistamisessa. Mutta toisaalta esimerkiksi mitä tehdään silloin, jos jossain liikkuu vaikkapa sarjamurhaaja? Sarjamurhaajat operoivat lähes aina yksin. He ovat toki hyvin harvinaisia rikollisia, mutta jos hän sattuu tulemaan omalle kohdalle, niin silloin edessä on hyvin ikäviä traumaattisia kokemuksia. 

Heidän lähipiirinsä ei noista julmista harrastuksista tiedä yleensä yhtään mitään. Joten todisteiden hankkiminen DNAn avulla voi olla ainoa mahdollisuus. Toisaalta taas DNAn ja perinteisten sormenjälkien kohdalla ongelma on siinä, että DNA tai sormenjälki todistaa joskus vain sen, että henkilö on ollut tilassa, jossa rikos on tapahtunut. Eli esimerkiksi varastamalla savukkeen natsan jostain tuhkakupista voidaan henkilölle aiheuttaa vaikeuksia, jos tuo savukkeen tumppi pudotetaan vaikkapa murhapaikalle. 

DNA voi myös siirtyä esimerkiksi hilseen mukana kahden henkilön vaatteiden välillä, jos vaatteet ovat samassa naulakossa vierekkäin. Kun ihmisiä tunnistetaan esimerkiksi johonkin työvoimapalveluiden portaaleihin, niin silloin pitää aina ajatella kahta asiaa. Ensinnäkin ei ole ilmeisesti aivan ainutlaatuista, että joku on esiintynyt toisena henkilönä, ja tehnyt noissa palveluissa niin sanotun "käytännön pilan", jonka avulla joku toinen, joka on hakenut saamaa paikkaa on leimattu esimerkiksi mielisairaaksi. Kun puhutaan kasvojen ja muiden vastaavien asioiden käytöstä tunnistamisen välineenä, niin silloin esimerkiksi kauppakeskusten vartijat vetoavat siihen, että noiden kameroiden avulla voidaan ehkäistä vaikkapa myymälävarkauksia. Samoin niiden avulla voidaan etsiä kadonneita, tai sitten kohdentaa esimerkiksi taistelurobottien tulitus tiettyyn henkilöön. 

Toisaalta taas näiden samojen kameroiden avulla voidaan kerätä ihmisen käyttäytymistä koskevaa tietoa. Se että esimerkiksi tekoäly tunnistaa helpommin mustan kuin valkoisen miehen tai naisen voi johtua siitä, että algoritmi on "opetettu" seuraamaan tiettyjä henkilöitä. Tai sitten mustat oikeasti voivat varastella tai näpistellä useammin. Samalla voimme miettiä sitäkin, että ennen vartijoilla oli tapana kävellä esimerkiksi romanien perässä jossain ostoskeskuksissa. Eli merkitseekö vartija useammin noita henkilöitä seurattaviksi kuin muita? 

Muistakaa muuten että tietokoneet tai algoritmit eivät tietoisesti ole rasistisia. Aivan samalla tavalla kuin muissakin tapauksissa voi vartija ottaa tietyn henkilön seurantaan, eli varmasti joissain laitteistoissa on mahdollisuus merkitä epäilyttäviä henkilöitä intensiiviseen seurantaan. Eli merkitäänkö mustia helpommin seurantaan kuin valkoihoisia? Tunnistamisen suurin ongelma on siinä, että samat välineet jotka ovat meidän vartijoidemme ja poliisien käytössä ovat myös esimerkiksi autoritääristen hallitusten käytössä. Ihmisten valvonnan filosofia on se, että sen avulla ennaltaehkäistään rikoksia. Mutta se, mikä on sitten jäänyt mainitsematta on se, että valtio määrittelee rikoksen. Eli se mikä on rikollista määritellään valtion johdossa. 

Kun puhutaan sitten tunnistamisesta, niin meillä kaikilla on tietenkin oma näkemyksemme siitä, mihin tuota asiaa pitäisi käyttää. Jos ihmistä ei tunnisteta mitenkään, niin silloin on vaarana se, että hän tekee jonkun käytännön pilan toisille. Tunnistaminen on tietenkin tärkeää silloin, jos henkilö käsittelee erittäin luottamuksellista tietoa. Tunnistamisen toinen puoli on siinä, että sitä voidaan käyttää kammottavalla tavalla väärin. Ja juuri väärinkäyttö on asia, mikä sitten aiheuttaa keskustelua. Tai siis sen pitäisi aiheuttaa keskustelua. Tekoälyjen ja tunnistamisen väärinkäytön määrittelee se hallitus, jonka maassa tuota tunnistamista käytetään. Eli meillä Suomessa väärinkäyttö määritellään toisin kuin esimerkiksi Venäjällä tai Kiinassa. 

Meillä Suomessa yksityisyyttä valvotaan ankarasti. Samalla kuitenkin esimerkiksi viranomaisilla sekä pelastustyöntekijöillä pitää olla valmiudet etsiä ja paikallistaa vaikkapa kotoa karanneita nuoria tai lapsia. Samoin kuin esimerkiksi telekuuntelun yhteydessä pitäisi meidän käsittää se, että rikollinen voi soittaa puheluitaan vaikkapa ulkomailta hankitusta liittymästä. Ja se että rikollisten maailmassa voi joku muu käyttää prepaidia kuin se, joka liittymän on hankkinut. Intiimitiedon jakaminen on asia, mikä aina välillä herättää kysymyksiä. Valvonnan kohdalla tietenkin se, joka katsoo valvontalaitteiden ruutuja päättää siitä, mihin hän käyttää saamaansa tietoa. 

Lämpöjäljen tunnistamisen avulla voidaan henkilöä jäljittää melkein rajattomasti. Tuolloin laitteisto näkee esimerkiksi joukon lämpömassan, ja siitä erkanevat ihmiset ovat kuin pisaroita ruudulla. Tuolloin tekoäly voi suoraan seurata yhden lämpöpisaran liikkumista, tai liittää laitteeseen esimerkiksi kuvan tai kasvojen tunnistamiseen kykenevän kameran. 

Valvontalaitteiden avulla voidaan ihmisestä hankkia melkein mitä tahansa tietoa. Mutta samalla mieleen muistuu muutamien vuosien takainen tilanne, missä henkilön vajaavaltaisuus näkyi esimerkiksi suoraan bussilipusta. Tuolloin tietty alennusryhmä kertoi siitä, että henkilö oli esimerkiksi mielenterveyspotilas. Eli tuon asian tietoon saamiseksi tarvittiin bussikuski. Kyseessä oli tuolloin tapaus, jossa tiettyä alennusryhmää käytettiin tietyn tyyppisten kuntoutusten yhteydessä. Eli tuollaisessa tapauksessa ihmisen intiimitietoja kyllä leviää jonnekin minne niitä ei ole tarkoitettu leviteltävän.