Mitä Ukrainan sodan jälkeen tapahtuu?

Me kaikki toivomme että kolmikantaneuvottelut Abu Dhabissa saadaan päätökseen niin, että sotatoimet Ukrainassa loppuvat. Mutta se miten ne loppuvat on sitten eri asia. Saattaa olla että edessä on pitkä aselevon kausi, joka muistuttaa tilannetta Pohjois- ja Etelä Korean rajalla, ja sitten tuosta aselevosta tehdään suurta sirkusta. Se mikä sitten saattaa ajaa Putinia tuohon pisteeseen, missä hän lopettaa sotatoimet, mutta ehkä vitkuttelee pysyvää rauhansopimusta ovat Venäjän valtavat tappiot. 

Jos Venäjän sotilaita tapetaan 20 000-50 000 miehen kuukausivauhtia, niin silloin tietenkin jossain vaiheessa tappiot muuttuvat niin suuriksi, että ne vaikuttavat myös miesmäärään. Se että tappiot kasvavat nopeasti näkyy myös joukkojen laadussa. Eli jos rintamalle tuodaan paljon kouluttamattomia sotilaita, niin seuraukset näkyvät silloin monissa asioissa. Asevoimat menettää tuolloin paljon miehiä, hyökkäykset eivät saavuta tavoitteita, ja jokainen voitto maksaa hirvittävän hinnan. Mikään asevoima ei voi tehdä loputtomasti tappioita. Jos tappiot kohdistuvat asevoimien kouluttajiin, niin silloin niiden vaikutus on paljon suurempi kuin mitä tappioiden määrä suoraan kertoo. Jos kouluttajia ei ole, niin koulutusta ei voida antaa. Samoin jos tietoa ei jaeta rintamalle tulevien miesten sekä veteraanien kesken, niin silloin nuo täydennykset tulevat ummikoina uuteen tilanteenseen. 

Se että länsimaiset toimijat tietävät että Ukrainassa käytetään droneja, jotka kuljettavat käsikranaatin tehoista räjähdettä ei tarkoita, että venäläisellä toimijalla on samanlaista tietoa. Ja jos tietoa droneista ei ole, niin silloin ne voivat aiheuttaa valtavia tappioita. Tilannetta voidaan verrata Ensimmäisen Maailmansodan taisteluihin, joissa joukot eivät olleet tietoisia ilma-aseesta. Ja joukkojen kimppuun hyökkäävä hävittäjät aiheuttivat huomattavia tappiota joukoille, ennen kuin nuo sotilaat pääsivät edes etulinjaan asti. 

Jos taas sanotaan että tappioihin on lisätty myös haavoittuneet, niin se että sodassa käytetään droneja, joiden räjähteen teho vastaa pientä kranaattia tietenkin lisää myös vaikeasti haavoittuneiden määrää. Samoin se että Venäjä on alkanut lähettää sotainvalideja rintamalle kertoo siitä miten vaikeasti korvattavia sen tappiot ovat. Siis tietenkin miehiä voidaan korvata määrällisesti, mutta jos miesten kunto sekä koulutus eivät ole riittäviä, niin se sitten lisää tappioiden määrää. Siis sotilaat pitää voida korvata sellaisilla miehillä, jotka kykenevät suorittamaan noita tehtäviä. Traumat sekä esimerkiksi huonot elämäntavat kuten huumeiden sekä alkoholin käyttö estävät tehokkaasti henkilöä toteuttamasta saamiaan käskyjä. Eikä tilannetta paranna se, että joukkoja ei ole ilmeisesti mitenkään valmennettu kohtaamaan tilannetta rintamalla. 

Putinin valitsema taktiikka tietenkin aiheuttaa lopulta vihaa. Hänen sotilaansa jotka ovat palanneet rintamalta ovat syyllistyneet useisiin henkirikoksiin. Ja upseereiden tapa kohdella sotilaitaan on tietenkin asia, joka saattaa aiheuttaa väkivaltaa yksiköiden sisällä. Eli sodan loppumista pelätään varmaan Putinin toimistossa yhtä paljon kuin muualla pelätään sodan jatkumista. Putin on ankkuroinut itsensä väkivallalla valtaan. Kun hän lähettää miehiä kuolemaan, niin silloin hän vetoaa sotaan sekä patriotismiin. Mutta sodan jälkeen edessä on sitten likapyykin pesu. 

Pelkäämme Ukrainan sodan jatkumista, mutta samalla meidän pitäisi pelätä sitä, mitä tapahtuu sodan loputtua. Eli toistammeko samat virheet kerran toisensa jälkeen? Uskommeko sitä, että jos Putin nyt sanoo, että hän ei toistamiseen hyökkää mihinkään? Tai elämmekö uskossa, toivossa ja rakkaudessa siihen, että jos Putin nyt eroaa, tai muuten katoaa julkisuudesta, niin uskommeko siihen, että Venäjän politiikka alkaa muuttua? Siis tähän politiikan muutokseen olemme uskoneet joka kerran, kun valta on vaihtunut itäisessä naapurissamme, ja joka kerran on edessä ollut tilanne, jossa politiikkaa on ensin vähän löysätty, mutta sitten lopulta taas lähdetty kiristämään. 

Pahimmassa tapauksessa Venäjä vain vetää henkeä, ja ryhtyy taas samoihin leikkeihin kuin ennen Ukrainan sotaa. Siis me kaikki toivomme Ukrainan sodan loppumista, mutta samalla pelkäämme sitä, että unohdamme parissa vuodessa, kuukaudessa tai minuutissa sen, että Venäjä on edelleen olemassa. Venäjällä osataan vedota taloudellisiin seikkoihin. Ja silloin saatamme muuttua vauhtisokeiksi. Unohdamme sen, että Putinin valtaan nostaneet valtarakenteet ovat edelleen olemassa. Ja saattaa olla että Putinin vallan mahdollinen päätös ei tuo mitään muutosta. 

Juuri se hokema, että mitä jos Venäjän valta romahtaa pitää Putinia vallassa, mutta meidän pitää muistaa se, että valtarakenne joka on nostanut tuon miehen valtaan sekä tukee häntä varmasti sanoo jatkossakin painavan sanansa siitä, millainen johtaja on FSBlle mieleinen. Ja jos johtaja ei ole mieleinen, niin hän saattaa pudota Kremlin kaiteen yli erittäin nopeasti. 

Venäjä varmasti tarjoaa hyviä öljy- ja muita sopimuksia saadakseen sotakassaansa täyttymään. Juuri se ajattelutapa, että Putin taipuu ennemmin tai myöhemmin on vaarallista. Tietenkään Putin ei nyt suoraan uhoa hyökkäyksellä Suomeen, kun tuo sota Ukrainassa ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Se mitä Venäjällä tapahtuu jos Putinin valta loppuu, on asia mikä ei tuo välttämättä mitään muutoksia. Eli Venäjällä tulee eteen valtataistelu, kuten tapahtui Stalinin kuoltua. Mutta se ei välttämättä näy mitenkään tavallisten ihmisten elämässä. 

Eli kuten varmaan kaikki tietävät, niin Putin ei ole yksin Venäjä, eikä se että Venäjän johtaja vaihtuu merkitse välttämättä muuta, kuin sitä että Venäjän virastojen seinällä olevat Vladimir Putinin kuvat vaihtuvat toisiin. Ja niin kauan kuin turvallisuuspalvelu on olemassa, niin kauan päällisin puolin sama meno tulee jatkumaan. Mutta samalla herää kysymys siitä, kuka vetelee kenenkin naruja? Nykyinen monenkeskinen maailmankuva on asia, mikä tekee kaikista kysymyksistä hiukan entistä mutkikkaampia. 

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9173909

Ukrainan sota on osoitus siitä, että kaikki asiat eivät aina ole mitään sellaista mitä haluaisimme sen olevan. Heikko Venäjä on samalla tietenkin Kiinan Kansantasavallan johdolle mieleinen asia. Jos Kiina pääsee hallitsemaan Siperian öljyä ja kaasua, niin se varmasti voi kasvattaa valtaansa sille tasolle, mitä emme voi edes kuvitella. Jos Kiina hallitsee huomattavaa osaa maailman harvinaisista maametalleista sekä öljystä ja kaasusta, niin se voi kiristää uusinta mikropiiriteknologiaa itselleen. 

Eli jos Kiina ei toimita esimerkiksi harvinaisia maametalleja, niin teollisuus ei voi noita mikropiirejä valmistaa. Tuolloin ajatus on se, että jos jotkut luonnonvarat ovat jonkun tietyn valtion kuten Kiinan hallinnassa, niin niitä eivät muut voi kaupata. Eli mikropiirien toimittajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hallitsemalla noita luonnonvaroja voi niitä hallitseva valtio estää mikropiirien tuotannon. 

Kiina ei varmaan kovin paljon hyvätekeväisyyttä harrasta. Ja kun katsomme uutista, jonka mukaan se on tukenut miljardeilla Oreshnik-ohjuksen rakentamista, niin voimme kyllä aiheesta kysyä, että mitä Putin on Kiinalle antanut vastalahjaksi? Ilmaiseksi hän ei tuota tukea ole saanut. Eli onko Putin jo myynyt Siperian kaasun ja öljyn Kiinalle?

Venäjän suurin ongelma on siinä, että se on ajautumassa voimakkaasti Kiinan vaikutuspiiriin, ja tietenkin Kiinalla on varmasti suunnitelmia sen suhteen, mitä se haluaa pyytää tai vaatia Putinilta vastineeksi siitä, että Putin saa tukea tuolta kaukaa idästä. Kiina on valtio, joka haluaa laajentaa ja vahvistaa asemiaan kaikkialla. Mutta Kiinan suuri ongelma on siinä, että se noudattaa pitkälti samaa poliittista sykliä kuin Venäjä. Kiinan presidentti Xi on juuri erottanut Kiinan asevoimien komentajan. Ja tuota komentajaa syytetään tietenkin vakoilusta sekä korruptiosta, joka ovat olleet myös FSBn keinovalikoimassa, kun puhutaan poliittisten vastustajien, eli epäluotettavien henkilöiden poistamisesta valtion viroista. 

Kun maailman huomio kääntyy Grönlantiin sekä Ukrainaan, on Kiina sekä sen pieni, mutta vaarallinen liittolainen Pohjois Korea kasvattanut omaa valtaansa. Se mitä Kiina tekee esimerkiksi Taiwanin suhteen saattaa olla asia, mikä tietenkin voi riippua hyvinkin monesta asiasta. Virallisesti Taiwan on Kiinan kapinallinen provinssi. Mutta toisaalta Kiina saattaa tarvita Taiwania samaan kuin Jugoslavian presidentti Tito tarvitsi Albaniaa. Tuolloin kyseessä on valtio, jota voidaan käyttää syntipukkina. Tito syytti Jugoslavian korruptiosta Albanialaisten mafiaa. Joten tietenkin Taiwan tarjoaa Kiinalle samanlaisen mahdollisuuden hyödyntää ja käyttää hyväksi pientä naapuria. 

Jos ajatellaan että Ursa Major alus kuljetti kahta ydinreaktoria kohti Pohjois Koreaa, niin miksi noita reaktoreita ei lastattu junaan sekä kuljetettu maitse tuohon maahan? 

Tuo pieni naapuri, jonka Kiinan kansanarmeija ainakin oman käsityksensä mukaan "pyyhkii sekunnissa kartalta" on asia, joka tarjoaa mahdollisuuden järjestää näyttäviä sotaharjoituksia, sekä tietenkin muutenkin valtion tai alueen, jota voidaan rauhassa uhkailla, ilman pelkoa siitä, että tuo pienempi valtio sitten voi tehdä oikeastaan mitään. Samoin Kiinalaisia toisinajattelijoita voidaan pidättää väittämällä heitä Taiwanin agenteiksi. Siis miksi Kiina on tärkeä asia? 

Oletteko koskaan miettineet sitä, että Kiina on Venäjän naapurimaa, ja Venäjä on tietenkin valtio Kiinan sekä Euroopan välissä. Pohjois Koreaa pidetään jossain päin maailmaa pelkästään Pekingin vasallina, jolle Kiina ulkoistaa kaikki epämiellyttävät tehtävät. Pohjois Korea tarjoaa Pekingille ikään kuin kontrastin valtiosta, jonka rinnalla Kiina vaikuttaa mukavan liberaalilta valtiolta. Samalla Kiina tarjoaa Pohjois Korean hallitsevalle ryhmälle mahdollisuuden vedota siihen, että Kiinan johto on pakottanut sitä tekemään jotain asioita, joista kukaan ei pidä. 

Siis jos noiden kahden valtion toimintaa katsotaan Venäjän saaman tuen näkökulmasta, niin kaikki vientikiellossa olevat sotatarvikkeet voidaan viedä Venäjälle Pohjois Korean kautta. Eli tuo tulikuuma tavara kuten ammukset lastataan Pohjois-Korealaisessa satamassa junaan joka sitten suoraan ajelee kohti Ukrainan rintamaa.  Se mikä tässä asiassa on ongelmallista tai kiinnostavaa on se, että miksi Venäjän mahdollisesti Pohjois Koreaan toimittamia ydinreaktoreita ei lastattu junaan, vaan ne lastattiin rahtialukseen, joka sitten upposi tai upotettiin Välimerellä. Siis miksi Kreml halusi salata tuon kuljetuksen? 

Pohjois Korea on valtio joka on jo paitsiossa, ja kyseinen valtio ei juurikaan välitä siitä, mitä muut siitä ajattelevat. Se että Kim Jong unilla on ydinase voi tarkoittaa sitä, että hän tekee itsenäisesti jotain päätöksiä. Tai sitten tuo ase on annettu hänelle siksi, että se näyttää hyvältä Kiinan johdon BRICS seurapiirien mielestä. Eli ydinase antaa kuvan vankasta itsenäisestä puolustuksesta. 

Jos ajatellaan että Kiina on ulkoistanut ainakin osan hakkeri-operaatioistaan Pohjois Koreaan, niin se tietenkin suojelee kiinalaisia. Eli jos nuo hyökkäykset mikä tarkoittaa teollisuusvakoilua suoraan yhdistettäisiin Kiinaan, niin se saattaisi aiheuttaa ongelmia Kiinan kansainvälisiin kauppasuhteisiin sekä tietenkin voisi aiheuttaa hyökkäykseen käytettävien IP osoitteiden estämistä. Samoin jos esimerkiksi Pohjois-Korean alueelta tehdään hyökkäys, niin hyökkäystä ei välttämättä heti yhdistetä Kiinaan. 

Joten jos hyökkäys tapahtuu Pohjois Korean alueelta, niin silloin sulku kohdistuu Pohjois Koreaan. Tuolloin tuosta valtiosta voidaan tehdä syntipukki. Pohjois Korean johtoa vihataan. Mutta toisaalta Kim Jong un voi suoraan väittää, että Kiina pakottaa hänet tekemään jotain asioita. Kiinan etu on se, että Pohjois Korean johto on erittäin vihattu. Tuo valtio toimii puskurina Kiinan sekä kapitalistisen Etelä Korean välillä. Tuon takia Kiinan johto tukee tuota äärettömän vihattua ihmistä kaikin tavoin. 

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9109841

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9173909

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/87bd96d9-c31f-456c-bccf-afe06852a3af