Muuttuva maailma luo muuttuvia haasteita.

Tällä hetkellä olemme maailmassa, missä ydinaseita ei rajoita määrällisesti mikään. Samoin ydinaseiden tyyppiä tai niiden kantolaitteita sekä sijoittamista ei rajoiteta. Ja tietenkin esimerkiksi Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys on aiheuttanut keskustelua siitä, että pitäisikö EUn tai jopa Suomen ja Ruotsin hankkia omia ydinaseita? Siihen ei ole olemassa mitään yleispätevää vastausta. Jos ydinaseita on varastossa, niin niitä voidaan aina käyttää, on se ainoa asia, mikä on ydinaseiden kohdalla varmaa. Jos panostetaan liikaa yhteen asetyyppiin, niin se syö sitten resursseja muiden asejärjestelmien kehittämiseltä, joita tarvitaan ydinaseiden suojaamiseen. Yksipuolinen ripustautuminen yhteen asejärjestelmään laskee kynnystä sen käyttämiseen.  Esimerkiksi nopeasti liikuteltavat ydinaseet, jotka on sijoitettu korkeasti mobilisoiduille alustalle voidaan tuhota periaatteessa singoilla. Samoin lentokoneita voidaan vahingoittaa vaikkapa droneparvilla. Ainoa ongelma on se, että nuo aseet pitää ...

Ihmisten tunnistaminen on aina ollut ja on oleva jotenkin arka aihe. Kun ihmisiä tunnistetaan DNAn perusteella, niin tietenkin silloin mennään joidenkin mielestä hyvin syvälle valtiollisen kontrollin piiriin, eikä esimerkiksi passeja varten annettua DNAta saisi joidenkin mielestä käyttää esimerkiksi rikollisten tunnistamisessa. Mutta toisaalta esimerkiksi mitä tehdään silloin, jos jossain liikkuu vaikkapa sarjamurhaaja? Sarjamurhaajat operoivat lähes aina yksin. He ovat toki hyvin harvinaisia rikollisia, mutta jos hän sattuu tulemaan omalle kohdalle, niin silloin edessä on hyvin ikäviä traumaattisia kokemuksia.  Heidän lähipiirinsä ei noista julmista harrastuksista tiedä yleensä yhtään mitään. Joten todisteiden hankkiminen DNAn avulla voi olla ainoa mahdollisuus. Toisaalta taas DNAn ja perinteisten sormenjälkien kohdalla ongelma on siinä, että DNA tai sormenjälki todistaa joskus vain sen, että henkilö on ollut tilassa, jossa rikos on tapahtunut. Eli esimerkiksi varastamalla savukke...

Puolustusministeri Häkkänen sanoo, että Eurooppa tarvitsee ainakin jonkin aikaa USAn apua puolustuksensa järjestämisessä. Eli tällä hetkellä emme voi suoraan näyttää USAlle ovea. Ja niin kauan kuin Venäjän asevoimat ovat kiinni tai täysin työllistettynä Ukrainassa, niin maahamme ei ehkä kohdistu suoraa uhkaa. Niin sana "ehkä" on siis merkitsevä osa tuossa lauseessa. Se mitä Putin tällä hetkellä suunnittelee ei ole ehkä sitä, mitä voimme pitää normaalin ihmisen ajatteluna.  Normaali ihminen luopuisi Ukrainan valloittamishankkeesta. Mutta Putin ei ajattele kuin normaali ihminen, ja sen takia hänen ajatusmaailmansa ei välttämättä aukea samalla tavalla muille, kuin mitä normaalin ihmisen ajattelu maailma aukeaa. Siis vaikka me lähtisimme heti luomaan uusia ratkaisuita Euroopan puolustamiseksi, niin noiden ratkaisuiden saattaminen käytännön tasolle on melko pitkä prosessi.  Se että suoraan suljemme esimerkiksi ydinaseet pois siksi, että uskomme ettei vihollinen iske meitä noilla a...

GBU-57 MOP bunkkerin murskaajapommi, on yksi aseista joiden avulla voidaan ydinase tuhota siiloonsa. Jos MOP osuu ohjussiilon luukun päälle, niin sen pitäisi kyetä tuhoamaan sen alla oleva raketti.  Meillä taas kerran soudetaan ja otetaan taka-askeleita kun puhutaan Euroopan omasta ydinaseesta. Asiantuntijoiden mukaan Venäjän ydinase on monipuolisempi ja voimakkaampi kuin Euroopan ydinaseita omistavien maiden eli Britannian ja Ranskan ydinaseet ovat. Joten sen takia meidän pitää tietenkin miettiä sitä, että mitä lähtökohtia meillä on kehittää noita aseita. Tietenkin se että emme kehitä mitään varmaan kuulostaa hyvältä. Eli jatkamalla entiseen malliin voimme sitten jatkossakin tukeutua Yhdysvaltojen hyväntahtoisuuteen. Jos emme siis valmista omia ydinaseita voimme olla puhtain omantunnoin, puhua omista arvoistamme, ja sitten mennä vaikka Washingtonista pyytämään tukea, kun emme halua hankkia noita äärimmäisen pelättyjä aseita. Toisaalta meidän pitäisi kyetä tuottamaan niin suuri mää...

Tänään Helsingin Sanomissa julkaistiin Jan Vapaavuoren kolumni siitä, miten me helposti tuomitsemme muita, mutta emme osaa katsoa omia ongelmiamme. Me näemme asioita, jotka tapahtuvat kaukana. Otamme helposti kantaa siihen, mitä tapahtuu Gazassa, mutta emme vain huomaa sitä, mitä tapahtuu Helsingin kaupunginosissa, kuten Myllypurossa tai Kalliossa. On hienoa että voimme kyyneleet silmissä kertoa maailmalle kuinka Gazalaisen nuoren tai lapsen koko perhe on kuollut kranaattien osuessa häntä kuljettaneeseen autoon. Samalla emme kai mitenkään muista vuodattaa yhtä paljon kyyneleitä sellaisen mahdollisesti naapurissa asuvan nuoren puolesta, jonka perheenjäsenet ovat kuolleet puukotuksissa. Varsinkin jos nuo tapaukset sattuvat olemaan erillisiä rikoksia, joissa ei ole yhteyttä, niin tällaisia tapauksia harvoin käsitellään julkisuudessa.  Kun parituhatta mielenosoittajaa lahdattiin Iranin vallankumouskaartin toimesta, niin silloin meidän TVn tärkein ohjelma sattui olemaan joku urheilugaal...

Me kaikki toivomme että kolmikantaneuvottelut Abu Dhabissa saadaan päätökseen niin, että sotatoimet Ukrainassa loppuvat. Mutta se miten ne loppuvat on sitten eri asia. Saattaa olla että edessä on pitkä aselevon kausi, joka muistuttaa tilannetta Pohjois- ja Etelä Korean rajalla, ja sitten tuosta aselevosta tehdään suurta sirkusta. Se mikä sitten saattaa ajaa Putinia tuohon pisteeseen, missä hän lopettaa sotatoimet, mutta ehkä vitkuttelee pysyvää rauhansopimusta ovat Venäjän valtavat tappiot.  Jos Venäjän sotilaita tapetaan 20 000-50 000 miehen kuukausivauhtia, niin silloin tietenkin jossain vaiheessa tappiot muuttuvat niin suuriksi, että ne vaikuttavat myös miesmäärään. Se että tappiot kasvavat nopeasti näkyy myös joukkojen laadussa. Eli jos rintamalle tuodaan paljon kouluttamattomia sotilaita, niin seuraukset näkyvät silloin monissa asioissa. Asevoimat menettää tuolloin paljon miehiä, hyökkäykset eivät saavuta tavoitteita, ja jokainen voitto maksaa hirvittävän hinnan. Mikään asevoi...