Mitä tarkoittaa lisäarvo?

Lisäarvo on asia, joka tarkoittaa esimerkiksi liiketoimintaan kytkettyä asiaa, mikä ei ole suoranaisesti yhteydessä tuohon liiketoimintaan. Lisä-arvo tarkoittaa sitä, että jos saan myytyä esimerkiksi pölynimurin jollekin multimiljonäärille, niin hän voi samalla tietenkin vihjaista tuntemilleen miljonääreille, että kauppaamani pölynimuri on hyvä, mutta hän voi myös sanoa, että olen loistava kauppamies. Samoin se että esimerkiksi joku tunnettu lainvalvonta-organisaatio käyttää jotain tiettyä asetta tuo tuolle aseelle lisäarvoa. Eli se samaistetaan silloin erityisesti ammattimaiseen käyttöön soveltuvana välineenä. Tuo lisäarvo tarkoittaa sitä, mitä ihminen saa silloin kun hän ostaa tai myy jotain tuotetta jollekin tietylle taholle. 

Kun sitten puhutaan esimerkiksi siitä, mitä kauppaan liittyy, niin tietenkin kansainväliseen kauppaan liittyy jonkinlainen vaatimus siitä, että kauppakumppani on luotettava. Se mikä lisää luotettavuutta on se, että valtio kykenee vastustamaan vihamielistä vaikutusta, sekä se että valtio noudattaa tietenkin kansainvälisen oikeuden periaatteita, sekä puolustaa niitä arvoja, joita sen kauppakumppani haluaa noudattaa. Jos kauppakumppanin arvot tai toimintatavat ovat vääriä, tai niitä ei voida jostain syystä hyväksyä, niin seuraavaksi edessä saattaa olla boikotti, mikä saattaa laskea tuotteen myyntiä. Lisäarvo on siis hyvin erikoinen käsite, jota myös Karl Marx aikoinaan pohti. 

Eli kun lordi tunsi toisia lordeja, niin siitä sitten saivat tehtaat loistavia tilauksia. Joten puuvillatehtaiden omistajien kannatti kysellä lordeja tuttavapiiriinsä, koska lordit tekivät päätökset siitä, mitä kankaita asevoimien univormuihin käytetään. Ja tietenkin se että tilaajana on suuri yritys takaa sen, että tavaralla on menekkiä. Samasta syystä jos kaupataan pölynimuria, niin sitä kannattaa kaupata ihmisille, joilla on suhteita suuriin siivousyhtiöihin. Samoin jos asiakas suorittaa erikoissiivouksia, niin se lisää tuotteen arvostusta. Esimerkiksi astmasiivoukset luovat kuvaa huippuluokan asiantuntijoista. 

Ja mitä jos vaikka esimerkiksi  Donald Trumpin vaimo käyttäisi tuollaista pölynimuria itse? Eli ajatelkaa itse, millaisen vaikutelman tuote antaa, jos USAn ensimmäinen nainen aivan itse imuroisi Valkoista Taloa tuolla imurilla? Se päätyisi mediaan, ja loisi kuvan tuotteesta jonka käyttö on niin mukavaa, että jopa presidentin vaimo käyttäisi sitä. 

Siis esimerkiksi Donald Trumpille julkisuus toi paljon lisäarvoa. Samoin se että Trump käyttää jotain tuotetta, niin se tarkoittaa ilmaista mainosta niille puvuille, kelloille sekä autoille, joita tuo mies käyttää. Eli Trump tai kuka tahansa muu valtionpäämies tuo käyttämilleen asioille lisäarvoa. Se että ihminen on oikeastaan vain tunnettu antaa hänelle lisäarvoa, varsinkin jos puhutaan esimerkiksi äänestäjistä, jotka eivät ole niin varmoja kannastaan. Kun poliitikko valitsee kohdeyleisönsä, niin hänen kannattaa valita sellaisia alueita, joissa on paljon hänen edustamansa puolueen jäseniä Puolueen jäsenyys tietenkin tarkoittaa sitä, että nuo ihmiset äänestävät melko paljon todennäköisemmin tuota ehdokasta kuin jotain muuta ehdokasta. Siis tuolloin pelataan sillä, miten paljon puolueen jäsenyys tuo äänestäjälle tai ehdokkaalle. Lisäarvo on siis asia, joka voi korostua esimerkiksi siinä, että henkilö ei olekaan kaikkien alojen asiantuntija. 

Korkeasti koulutettu henkilö voi saada henkilökohtaista lisäarvoa siitä, että hän on saanut tietyn koulutuksen, jossa hän on menestynyt erittäin hyvin. Mutta samalla myös tuo koulutus saattaa muuttua riippakiveksi tai aseeksi vastustajien käsissä. Eli jos ihminen ei sitten tee muuta kuin vahinkoa edustamalleen taholle, niin hyvin koulutettu henkilö voi tietenkin vedota siihen, että hän ei tiedä kaikkea. Tai hän voi väittää sitä, että hän ei ole tuon tai tämän alan tohtori, vaan hänen olisi silloin pitänyt palkata joku toinen erikoistutkija. Mutta jos henkilöllä ei ole sitten kovin hyvää koulutusta, niin hän voi sysätä vastuun asioista niille, joilla on tuo koulutus. Eli silloin voidaan valaa ihmisten mieliin kuva siitä, että "hän ei tiennyt, eikä olisi pitänyt tietää". Tai sitten voidaan asiaa muotoilla siten, että "kukaan ei neuvonut tuota henkilöä", ja se sitten tietenkin ainakin melkein näyttää hyvältä. 

Ihmiset niin mielellään haluavat olla oikeassa. Kukaan ei siis koskaan saa myöntää olevansa väärässä, tai sitten hän saa suoraan lähteä. Eli jos neuvonantaja neuvoo väärin, niin vastuu on silloin sen neuvonantajan. Sanotaan että julkisuus tuo omille asioille lisää painoarvoa. Asiantuntijoina esiteltyjen mielipiteet voidaan suoraan jyrätä julkisessa sanassa, ja sitten suoraan kannella hänen esimiehelleen. Mutta tuolloin unohdetaan se, että päätökset tehdään aina sen hetkisen tiedon perusteella. Toki päätöksentekoon vaikuttavat myös arvot, asenteet sekä monet muut asiat.