Edes turvallisuuspolitiikassa ei kaikkia asioita kannata laittaa yhteen koriin.

Puolustuspolitiikka tai oikeastaan turvallisuuspolitiikka on asia, mikä merkitsee varautumista kaikkiin mahdollisiin asioihin. Kun puolustusta rakennetaan niin ne päätökset, joita tehdään maanpuolustukseen tarvittavia  materiaaleja ja muita asioita kuten puolustuksen jakamista muiden maiden kesken tehdään rauhan aikana. Rauhan aikana asiat voivat näyttää todella hyviltä, ja sitten todellisessa tilanteessa voidaan todeta, että toimiko tuo malli vai ei. 

Siis rauhan aikana ei kannattaisi kovin paljon puhua mistään mahdollisuudesta tai mahdollisuuden sulkemisesta pois. Jos Venäjä nyt sitten sattuu sanomaan, että se ei iske meitä vastaan ydinaseilla, jos me emme niitä hanki, niin silloin voidaan puhua suoraan jostain toiveajattelusta. Lait tai doktriinit eivät Putinin kaltaisia ihmisiä pitele. Jos hän haluaa käyttää ydinaseita, niin hän myös käyttää niitä. Mutta sitten jos me kaikki lähdemme ajattelussa siitä, että kaikki mahdolliset asiat laitetaan yhden kortin varaan. 

Eli toimitaan siten, että kaikki mahdolliset munat laitetaan samaan koriin, eli kaikki varustehankinnat keskitetään yhteen maahan, niin se kyllä antaa tuolle varusteiden toimittajalle sellaisen mahdollisuuden kiristää muita, että sitä ei juurikaan edes uskalleta ajatella. Tilanne on sama kuin jos hankkisimme kaikki mahdolliset kananmunat jostain tietystä kanalasta, ja sitten vielä laittaisimme ne samaan koriin. Jos joku asia sitten menee vikaan, niin me voimme olla varmoja siitä, että kaikki menee silloin päin seiniä. Se että Suomi on varautunut esimerkiksi Venäjän hyökkäykseen on hokema, jota me mielellämme esittelemme maailmalle. 

Se mitä tämä Ukrainan sota on tällä kerralla opettanut on se, että saattaa olla että kukaan ihminen maailmassa ei voisi kuvitella tällaista tilannetta. Me olemme perinteisesti lähteneet tuon varustumisen kohdalla siitä ajatuksesta, että asevoimamme aiheuttaa viholliselle niin suuren tappion, ettei maatamme kannata lähteä valloittamaan, kun meillä ei ole mitään suurensuuria luonnonvaroja. Ja Ukrainassa olemme huomanneet että mitkään tappiot eivät saa Putinia pysähtymään. Hän uhraa valtavia määriä miehiä. Siis edes Venäjä ei voi loputtomiin tapattaa omiaan. Mutta kuitenkin se miten paljon Putin on valmis uhraamaan tässä sodassa on varmasti ollut yllätys. 

Mutta tilanne saattaa muuttua hetkessä. Ja kuten tiedämme, niin maassamme on tällä hetkellä melko mittava kultaesiintymä Venäjän rajan tuntumassa. Varmasti myös tiedämme sen, että tuo esiintymä varmaan kelpaisi myös venäläisille. Meidän maamme puolustuksen pitäisi levätä meidän omilla harteillamme. Mutta ongelma tällä hetkellä on se, että uskottavan puolustuksen rakentaminen maksaa liikaa. Meidän maamme talous ei kestä sitä, että joudumme hankkimaan kaikki välineet ihan itse. 

Dronet eivät suinkaan korvaa täysin hävittäjiä. Mutta ne voivat olla uusi uhka, jota vastaan pitää voida varautua. Siis voidaan puhua uudesta sodankäynnin ulottuvuudesta. Jos sitten emme ota drone-uhkaa vakavasti, voivat nuo hyvin pienikokoiset laitteet vahingoittaa F-35 kalustoamme. Siis oliko F-35 virhe vai ei? Sitä ei toivon mukaan koskaan tarvitse selvittää. 

Kun sitten keskustellaan siitä, että pitäisikö Euroopan kehitellä omia stealth-hävittäjiä, niin seuraavaksi tietenkin kannattaa muistella sitä, että tuo Euroopan versio uuden sukupolven hävittäjästä ei valmistu koskaan aivan niin nopeasti kuin sen pitäisi. F-35 suoritti ensilentonsa joskus 1990-luvun alussa, ja operationaaliseksi se tuli joskus vuoden 2010 jälkeen. Eli ohjelman kesto kertoo jotain siitä, miten paljon työtä ja tahtoa tuollainen projekti vaatii. 

https://yle.fi/a/74-20216732

Joten jos sitten ajatellaan että EU aloittaa oman hävittäjän rakentamisen, niin palvelukseen tuo uusi hävittäjä sitten tulee joskus kymmenen vuoden päästä. Joten sen takia ehkä me hankimme sitten lisää noita F-35 hävittäjiä. Ja noissakin koneissa ilmenee jatkuvasti erilaisia vikoja sekä puutteita. Eli yksi puute on siinä, että alunperin tämä F-35 ei ole ollut stealth-hävittäjä. Sen rakenteisiin on tehty häiveteknologian vaatimia muutoksia. Ja tuo asia sitten tarkoittaa sitä, että uudet rakenteet eivät ole täysin yhteensopivia sen kanssa, mitä koneeseen on muuten asennettu. 

Viimeksi koneen uutta tutkaa ei voitu asentaa F-35:n keulaan, vaan koko koneen keulaosa pitää muotoilla uudelleen. Ja se sitten tarkoittaa että USAn omista F-35 hävittäjistä ainkin osa on taistelukyvytön. F-35 on pärjännyt melko hyvin. Mutta ongelma on siinä, että USA varmaan rakentaa jo uuden 6. sukupolven monitoimihävittäjän prototyyppiä. Eli USA ei varmaan anna kaikkein uusinta sotilasteknologiaansa edes läheisille liittolaisilleen. Tilannetta mutkistaa edelleen se, että USAn laivastolla on ongelmana se, että siltä puuttuu ainakin osittain miinanraivaukseen littyvä kyky. 

Vanha merimiina on edelleen kuolettava ase, jos joku sattuu ajamaan sitä päin. USAssa on kokeiltu esimerkiksi automatisoituja miinanraivausvälineitä. Mutta noiden välineiden ongelma on siinä, että ne pitäisi saada Hormuzin salmeen, koska Iran miinoittaa tuota salmea hyvin intensiivisesti. Vaikka sarvimiina on vanhentunut, niin se kuitenkin on suuri uhka merenkululle. Jos esimerkiksi sukellusvene tai lentotukialus ajaa sarvimiinaan, niin se merkitsee suuria vaurioita tuolle alukselle. Vaikka laivaston ilma-ase voi operoida Hormuzin salmen ulkopuolelta, niin tietenkin esimerkiksi merijalkaväen yksiköt tarvitsevat huoltoa. Ja noiden alusten pitäisi päästä ajamaan läpi Hormuzin salmesta. Siis tämän lisäksi 20% maailman öljystä kulkee tuon salmen läpi. 

USAn suurin ongelma on se, että sen operaatiot tapahtuvat valtavan suurilla alueilla. Eli USAn laivasto on suunniteltu avomerioperaatioita silmällä pitäen. Saaristoissa sekä suhteellisen kapeassa ja matalassa Hormuzin salmessa tapahtuvat operaatiot ovat USAn laivastolle hiukan erikoisia toimintaympäristöjä. Eli Itämeri sekä juuri Persianlahti ovat pieniä alueita, joiden omia erikoispiirteitä ei olla voitu ottaa huomioon kaikissa operaatioissa. Mutta USA on kuitenkin poistanut puolet miinanraivaajistaan käytöstä, joten eittämättä voidaan kysyä, että ajatteliko joku tuossa laivastossa, että miinanraivaajia ei tarvita ollenkaan? 

Tuo pieni episodi osoittaa, että myös USA kaipaa joskus muiden tukea sekä ehkä myös neuvoja. Ja ehkä Littoral combat ship-alukset muutetaan joskus automaattisten miinanraivaajien emäaluksiksi. Mutta tietenkin noita miinanravaajia tarvittaisiin tälläkin hetkellä Hormuzin salmessa. 

NATO on tähän asti seisonut USAn antaman tuen varassa. Mutta Trumpin hallinto sekä esimerkiksi Kiinan asekehitys ovat saaneet aikaan sen, että USAa ei enää pidetä aivan yhtä luotettavana liittolaisena kuin ennen. Ja juuri sen takia myös Norja ja Islanti eivät enää luota yksin NATOn antamaan turvaan. Mutta samalla tietenkin meidän pitäisi muistella sitä, että mikään liittouma ei voi tarjota turvaa, jos sillä ei ole varusteita. Tai sitten jos yksi jäsenmaa voi käyttää veto-oikeutta. Siis hyökkäyksen sattuessa voisi Unkari tai Slovakia rampauttaa koko NATOn sekä EUn.

Ja Washington on vähän kaukana Suomen itärajasta. Jos siis luotamme liittolaisiin, niin periaatteessa sopimuksia on helppo tehdä rauhan aikana. Sodan sytyttyä sitten punnitaan se, miten paljon liittolaisiin voidaan luottaa. Sodan aikana EUn ja NATOn päätöksenteko voidaan lamauttaa siten, että joku Viktor Orbán tai vastaava henkilö vain ilmoittaa tyynesti, että hän äänestää joko sotilaallista apua vastaan, tai sitten pidättäytyy äänestämästä. Toisaalta meillä ei ole rahaa rakentaa luotettavaa itsenäistä puolustusta siten, että se saisi Putinin perääntymään, jos hän joku päivä muistelee historian kirjasta sen, että maamme oli joskus Venäjän osana. Samoin jos liittoumalla ei ole välineitä, joilla hyökkäys voidaan torjua, niin olemme silloin vielä ahtaammalla kuin äskeisessä tapauksessa. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/27093b9f-f756-451a-9656-298a7bc19cdd

https://yle.fi/a/74-20216732

https://nationalinterest.org/blog/buzz/why-us-navy-decommissioning-minesweepers-ps-092725

https://www.navytimes.com/news/your-navy/2026/03/16/the-us-has-several-options-to-counter-iranian-mines-these-are-some-key-assets/

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/5d3e210a-89d7-4ca7-a06b-c37742bed5ac