Etätyön riemu ja ratto, eli mikään työntekoa koskeva malli ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
Kun puhutaan etätyöstä, niin silloin tietenkin eteen nousee sellainen asenne, että etätyö on joko autuaaksi tekevä ratkaisu, jolla ratkaistaan sekunnissa yrityksen tai yhteisön kaikki ongelmat. Tai sitten etätyö on kaiken pahan alku ja juuri, joka vain estää luontevan kommunikaation sekä tiimityön. Se mitä sitten etätyössä ei koskaan haluta nähdä on se, että etätyö ei ole aina kaikille sopiva vaihtoehto. Mutta toisaalta taas jos etätyömahdollisuus olisi, niin se tarkoittaisi ilmeisesti kuitenkin sitä hybridityönä tunnettua vaihtoehtoa, missä etätyö voi olla mahdollista jos työtehtävät muuten sujuvat hyvin.
Siis mitä tämä taas tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä että etätyö tai toimistotyö eivät ole ehkä sellaisenaan paras mahdollinen malli, mutta sitten tietenkin kohtaamme sen, mitä kutsumme yksilöllisyyden huomioimiseksi. Se miten ihminen suhtautuu etätyöhön voi riippua paljon siitä, että millainen työmatka henkilöllä on. Mikäli henkilön työmatka on noin 20 minuuttia suuntaansa, niin hän saattaa tietenkin ajatella etätyöstä eri tavalla kuin henkilö, jonka työmatka kestää useita tunteja.
Etätyö nähdään joissain paikoissa yhdessä tekoälyn kanssa välineeksi, jonka avulla työntekijöille voidaan syöttää lisää tehtäviä. Ja se varmasti aiheuttaa suuria ongelmia, koska tehtävien jatkuva lisääminen saa aikaan uupumusta sekä stressiä, mikä johtaa lopulta työntekijän eroamiseen. Eli vaikka seuraukset ja karenssit ovat ankaria, niin jossain vaiheessa vastaan tulee tilanne, missä mitta tulee täyteen. Työntekijä ei siis enää kertakaikkiaan jaksa. Ja sitten seurauksena on eroaminen muonavahvuudesta.
Etätyö on asia mikä on periaatteessa melko uutta. Meillä Suomessa on totuttu siihen, että aamulla lähdetään töihin. Jos naapurin auto jää parkkipaikalle, niin hän on joko menettänyt työpaikan tai ajokortin. Tai ainakin jostain muistan, että olen kohdannut tuollaisia asenteita.
Mikäli ihminen asuu toisella puolen katua, niin hän varmaan pitää aivan samana, että käykö hän toimistolla vai istuuko hän kadun toisella puolen tekemässä töitä. Työpaikan tarkoitus ei ole missään nimessä olla sellainen paikka, missä vietetään aikaa. Eli töitä pitäisi varmaan tehdä myös silloin, kun työtä tehdään kotona. Työpaikan sosiaalisuus sitten voi pahimmillaan olla sitä, että työntekijät istuvat äänieristetyissä toimistoissa sekä säätävät työnsä nopeutta siten, että koko päivä saadaan menemään jonkun tehtävän kanssa, eli kursoria voidaan liikutella edestakaisin tai sitten viimeistä numeroa jossain taulukossa voidaan aina venyttää. Siis ongelma on siinä, että miten saadaan työntekijät viihtymään työpaikalla? Jos uudet hienot tilat eivät miellytä, ja henkilöt haluavat tehdä töitä etänä, niin silloin tietenkin heidät voidaan komentaa työpaikalle.
Sen jälkeen tietenkin kannattaa seurata sairauspoissaoloja. Jos ne alkavat kohota, niin silloin syy tuohon etätyöhön on jossain muualla. Eli syytä siihen miksi ihmiset karttavat toimistoa kannattaa lähteä selvittämään. Etätyö tai toimisto eivät ratkaise sitä tilannetta, jos joku sattuu kokemaan työuupumusta. Työuupumus sekä muut vastaavat asiat kuten stressi eivät poistu sillä, että työn muotoa lähdetään muuttamaan. SPA osastot ovat muuten mukavia asioita, mutta jos siis töitä halutaan tehdä, niin silloin varmasti kannattaa panostaa nimenomaan työympäristöön sekä työilmapiiriin. Jos työpaikan ilmapiiri on kovin toksinen, niin se saattaa aiheuttaa tilanteita, jossa suuri joukko alaisia lähtee suoraan etsimään uusia työtehtäviä sekä uusia työpaikkoja.
Kaikki ihmiset Suomessa eivät kykene tekemään etätyötä. Mutta sitten on niitä, joiden työ on jo nyt periaatteessa etätyötä. Se miten esimerkiksi ICT-alan koodarin, tai jonkun kirjanpitäjän työt eroavat vaikka varastotyöntekijän työstä voidaan aina miettiä. Samoin sitä kannattaa miettiä, että miten sitten houkutellaan niitä haluttuja, osaavia sekä työtä tekeviä ihmisiä johonkin yhteisöön? Siis ne ihmiset jotka viettävät aikaa työpaikalla eivätkä tee muuta kuin hauku muita selän takana ei varmaan kaivata ainakaan missään todellisessa työpaikassa. Etätyö ei ole siis asia, mitä voidaan kaikilla teettää.
Kuitenkin työntekijällä on lojaalisuusvelvoite. Hänen pitää seurata työnantajansa ohjeita tai käskyjä. Työnjohtajien pitää valvoa sitä, että työt tehdään standardien mukaan siten kun on määrätty. Eli kaikki toimii keppi ja porkkana periaatteella. Jos työ on hyvin tehty, niin silloin henkilö saa palkkaa. Ja sitten tietenkin pitää huomioida sitä, miten alaiset saadaan motivoitua tekemään parempaa työtä, ja sitoutumaan yhtiön toimintaan. Jos alainen ei työtään osaa tai halua tehdä, niin seurauksena on väistämättä potkut.
Mutta aina kannattaa miettiä sitäkin, että jos työnantaja käyttää pelkkää keppiä, niin silloin alaiset alkavat lähettää työhakemuksia kilpailijoille. Eli myös porkkanoita pitäisi olla tarjolla, kun työntekijöitä sitoutetaan yhtiöön. Se mikä sopii maailman suurimmalle yhtiölle ei ehkä sovi jollekin Savonlinnassa sijaitsevalle IT-talolle. Jossa on töissä noin 20 henkeä. Eli myös Savonlinnassa sijaitsevan yhtiön johdon täytyy tarjota jotain, jos se mielii saada osaajia palvelukseensa. Jos osaajia ei tule, niin tuotteet jäävät tekemättä.
Kannattaako Amerikasta aina ottaa mallia? Eli miksi kilpailija niin avomielisesti jakelee neuvoja maailmalle?
Mutta jos kilpailija tulee tarjoamaan ystävällisiä neuvoja, niin niitäkin neuvoja kannattaa miettiä tarkasti. Nimittäin jos kilpailija saadaan pudotettua markkinoilta, niin silloin oma asema markkinoilla vahvistuu. Eli tuleeko neuvonantaja niin sanotusti ketunhäntä kainalossa? Jos amerikkalaiset yritykset saavat imuroitua osaajat pois markkinoilta, niin niiden asema paranee huomattavasti. Eli kukaan ei varmaan hyvää hyvyyttään jakele neuvoja joilla kilpailijoiden asemaa saadaan parannettua. Toisin sanoen kaikkien neuvojen seurauksia kannattaa aina arvioida muutenkin kuin vain lyhytaikaisen hyödyn tai johtamisaseman korostamisen näkökulmasta.
Yhtiöiden tehtävä on tehdä mahdollisimman suurta voittoa omistajilleen. Sen takia työpaikoilla ei "kaivata" henkilöitä, jotka eivät osaa tai halua tehdä työtä. Ja juuri tuo osaamisen vaatimus tietenkin vaikeuttaa vastavalmistuneiden mahdollisuutta saada työtehtäviä, jotka kehittäisivät heitä ammatillisesti.
Kuitenkaan kaikilla työnantajilla ei ole samanlaisia resursseja sekä tunnettavuutta kuin jollain maailman suurimmalla verkkokaupalla työntekijöilleen, niin silloin tietenkin meidän pitää huomioida noiden yhtiöiden resurssit. Eli jos puhutaan esimerkiksi siitä, millaisia etuja joku suuren luokan yritys voi tai haluaa antaa työntekijöilleen, joita he haluavat palkita. Joissain yhtiöissä tuo etätyö on saavutettavissa oleva etu. Noissa työpaikoissa voi suoritettujen tehtävien avulla saada pisteitä, joita voi käyttää tiettyjen etujen kartuttamiseen. Eli jos työntekijällä on tiettyä meriittiä, niin meriitit antavat lisäpisteitä. Ja lisäpisteiden avulla voidaan ostaa etuja, joita ei aloittelijalla ole. Näin yhtiö sitouttaa haluttuja työntekijöitä omaan toimintaansa sekä erottaa ne, joita se ei halua palvelukseensa.
Heillä on varaa sijoittaa miljoonia tai miljardeja erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Ja juuri nuo edut ovat asia, millä suuret toimijat ikään kuin imuroivat osaavat työntekijät työmarkkinoilta. He saattavat kohdistaa värväys kampanjoita kilpailijoiden työntekijöille. Ja yksi tapa pudottaa kilpailijat pois markkinoilta on ostaa pois heidän osaava työvoimansa. Tuolloin pitää muistaa se, että suurten yritysten kohdalla se mitä sopimuksissa lukee voi olla eri asia, kuin mitä tiedotusosaston PR-miehet ja naiset kertovat. Tai ehkä aivan ensimmäisenä päivänä etätyö ei käy, mutta sitten myöhemmin taitojen karttuessa voidaan noita asioita tarkastella tarkemmin.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/576425a8-44b1-4ffd-8ae1-ac9424ee9826


Kommentit
Lähetä kommentti