Trump saattoi tehdä virheen hyökätessään Iraniin.

Trumpin suurin virhe saattaa olla Iranin sota. Se että Trump haluaa itse tehdä päätöksiä saattoi ajaa USAn sotaan, jota se ei ehkä kykene voittamaan. Siis Trump on ilmeisesti laskenut siten, että pari pommia saa Iranin johdon myöntymään, eikä hän ole ajatellut ollenkaan sitä, että Iranin johto on itse asiassa samalla tavalla ajatollah Khomeinin aivopesemää joukkoa kuin tasavaltalaiskaarti. Eli mikäli joku pelkää tasavaltalaiskaartin miesten otteen tiukkenevan Iranin kansasta, niin silloin voidaan vain todeta aivan samalla tavalla kuin jos puhutaan Kremlin miesten otteesta Venäjän viestintään, että missään nimessä tuo ote ei voi paljon tästä muuttua tiukemmaksi. 

Iranin tasavaltalaiskaarti on oikeastaan  rakennettu samalla tavalla kuin Hitlerin SS-joukot. Sen tehtävä on suojata Iranin todellista johtajaa. Tasavaltalaiskaarti ottaa käskyjä vastaan vain Iranin uskonnolliselta johdolta eli tuon maan todelliselta johtajalta. Ja mikäli kieltäytyminen hunnun käytöstä merkitsee kuolemantuomiota naisille, sekä kuolemaa kaikille, jotka ovat ottaneet osaa valtion johdon vastaisiin mielenilmauksiin, niin silloin tietenkin voidaan suoraan kysyä, että miten paljon tuo ote voi vielä kiristyä. 

Trumpin virhe on se, että hän aliarvioi Iranin johdon valmiuden uhrata omia kansalaisiaan. Hän ajatteli että muutaman pommin jälkeen ajatollah. ja hänen alaisensa luopuvat kiltisti vallasta, ja sitten edessä olisi reilu oikeudenkäynti. Näissä tapauksissa tietenkin meidän pitää huomioida sekin asia, että vaikka valta Iranissa saataisiin vaihdettua, niin edessä olisi tuolloin toivoton kaaos. Iranin uskonnollinen- eli poliittinen poliisi on saattanut tehdä valtavan määrän väärennettyjä asiakirjoja, joiden avulla sitten ketä hyvänsä voidaan nimetä ilmiantajaksi. Ja tietenkin nuo salaisen poliisin jäsenet kyllä osaavat uhriuttaa itsensä. Eli he saattavat esiintyä vainottuina. 

Iranin johto ei ilmeisesti kovin paljon muusta piittaa kuin itsestään. Eli heille riittää se, että heillä itsellään on erilaisia mukavuuksia. Se montako ihmistä tuossa maassa sattuu milloinkin kuolemaan ei merkitse mitään, paitsi jos se sattuu palvelemaan heidän omaa propagandaansa. Ja tietenkin Putin ei varmaan tuota Iranin operaatiota kovin pahalla katso, kun se vie huomion pois Ukrainasta sekä sitoo USAn välineitä tuonne Persianlahden alueelle. 

Iranin johto tietää, että sulkemalla Hormuzinsalmen se kykenee nostamaan raakaöljyn hintaa. Kiinan johto tietää että jos markkinoilta poistuu 20% kaupan olevasta maakaasusta sekä öljytä, niin se kohottaa tietenkin raakaöljyn hintaa sekä tietenkin niiden tuottajien voittoja, joiden kuljetukset eivät kulje Hormuzin salmen kautta. Mikäli tuo puuttuva 20% vietäisiin markkinoille esimerkiksi Kiinan terminaalien kautta, niin se sitten merkitsee sitä, että Kiina saa sen kautta erittäin kovan neuvotteluvaltin. Eli jos Iran vaatii jatkossa maksut myymästään öljystä ja kaasusta Kiinan valuutassa, niin silloin se merkitsee valttikorttia Pekingin käsiin. Tuolloin Kiina ikään kuin toimisi välittäjänä joka “pientä korvausta” vastaan myy Iranin öljyn ja kaasun eteenpäin. Ja tuo saattaisi tietenkin myös tuoda rahaa Kiinan johdon taskuuun. 

Jos öljy- ja kaasukenttiä pommitetaan, kuten ilmeisesti on käynyt, niin silloin ei Iran kykene myymään öljyä. Joten ehkä sen takia Israel on ilmeisesti tehnyt iskun Iranin öljy- ja kaasukentille. 

Samoin Putin varmasti ei jätä käyttämättä mahdollisuutta tarjota Venäjän öljyä ja kaasua maailman markkinoille. Eli me tiedämme miten Putinin kaltaiset ihmiset palkitsevat ystäviään. Kun hätä on suuri, niin silloin ystäville luvataan kuu ja tähdet taivaalta, mutta kun ystävä tarvitsee ystäviä, niin silloin ei enää muistella muuta kuin omaa hyvää. Ja Venäjän asevoimat ovat muutenkin kiinni Ukrainan operaatiossa, joten Venäjä ei ehkä halua sitten konfliktia USAn kanssa. 

Venäjän aseiden viennin takkuaminen saattaa johtua siitä, että sen välineitä ei vain haluta ostaa, tai sitten se tarvitsee kaiken tuon tuotannon itselleen. 

Iranin johto laskelmoi, että jos polttonesteiden hinta nousee tarpeeksi korkealle, alkaa amerikassa sisäpoliittinen paine siihen suuntaan, että Trumpia aletaan vaatia lopettamaan tuo Iranin sota. Iran on hirmuhallinto, joka kylmästi murhaa sekä oman maansa kansalaisia, että myös ulkomaisia ihmisiä. Iran on kuitenkin valtio, jolla on suuri rooli erityisesti öljyn ja kaasun kaupassa. Kun ihmiset alkavat tuntea sodan kustannokset omassa kukkarossaan, niin operaatiot on tapana lopettaa. Tai niin ainakin jossain ajatellaan. 

Trump on oppinut omat tapansa toimia liike-elämässä. Hän on tottunut siihen, että muut noudattavat sopimuksia tarkasti. Kukaan ei koskaan edes ajattele muuta kuin sitä, mitä yritysten johtajat heidän haluavan. Jos toinen ei pidä sopimusta, niin silloin soitetaan poliisi, ja asiat sitten pannaan rullaamaan. Mutta valtioiden välisissä suhteissa ei voida käyttää samaa johtamismallia kuin mitä jossain liike-elämässä käytetään. Jos yhtiöissä asiat ratkaistaan siten, että kätellään toiset, ja sitten katsotaan kuka omistaa suurimman osan yhtiön äänivallasta, niin valtiot eivät toimi niin kuin yhtiöt. 

Eli jos toinen osapuoli haluaa rauhaa, niin silloin toisen pitää vastata tuohon haluun. Ja se että Iranin johto ei välitä muusta kuin omasta vallastaan ei varmasti ole asia, joka auttaa rauhan rakentamisessa. Se että Iranin johto on suoraan ilmoittanut tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ei myöskään lisää luottamusta. Sota loppuu usein rauhaan.Mutta jos toinen osapuoli sitten pitää rauhansopimusta vain paperina, jolla se saa mahdollisuuden varustautua uudelleen, ei rauhaan ole mahdollisuutta. 

Mutta sota ei lopu siihen, kun toinen osapuoli sattuu haluamaan. Rauhansopimukset näyttävät hyvältä. Rauhansopimukset eivä kuitenkaan poista aatteita sekä ihmisiä jotka ovat sodasta vastuussa tai sotaa käyneet. Aatteet ja ajatukset joita on käytetty sodan puolustamiseen ovat olemassa myös sodan jälkeen. Kiihkoilijat ovat edelleen olemassa, ja kuolleena kiihkoilija palvelee aatettaan marttyyrinä. 

Täsmäpommit ovat väline, jolla vastapuolen johtajiin voidaan kohdistaa henkilökohtaista uhkaa siten, että samalla muu kaupunki säilyy ehjänä. Eli täsmäpommien tarkoitus on estää “talvisodan hengen” kaltaisen olotilan muodostuminen vihollisen alueelle. Mutta Trump ei ole ottanut huomioon sitä, että ajatollahin miehet ovat vuosikymmeniä saarannanneet kuolemaan länsimaille sekä Israelille. Trump on aloittanut sodan, ja nyt häneltä sitten ovat ideat lopussa. Hän ei ole saanut Irania muutettua. 

On esitetty ajatus että CIA kouluttaa ja aseistaa kurdeja jotta nämä voisivat hyökätä tasavaltalaiskaartia vastaan. Mutta tuo koulutus vaatii jonkin verran aikaa. Eli pelkät aseet eivät ratkaise mitään. Ja esimerkiksi kurdijoukkojen kouluttaminen ja aseistaminen saattaisi loppua siten, että nuo aseet ja koulutus päätyvät Iranin hallinnon tai joidenkin muiden ääriryhmien käsiin. Eikä kurdien aseistaminen tai kouluttaminen ole varmaan myöskään Turkille mieleen. Nimittäin on aina vaara että Iranin kurdeille tarkoitettuja aseita päätyy Kurdistanin työväenpuolueen eli PKKn käsiin. Ja siitä NATO-maa Turkki ei valitettavasti kovin paljon pidä. 

Voi olla niin että Trumpin hyökkäys Iraniin oli aluksi asia, joka saattoi palvella Iranin johtoa. Näin nuo kiihkoilijat saivat sitten sen ulkoisen vihollisen, jonka avulla he saattoivat pitää valtansa. Mutta ongelma on sitten siinä, että ainakin merkittävä osa näistä henkilöistä on tapettu. Ja Iranin johto varmasti vannoo tälläkin kerralla kostoa. Eli jokainen länsimainen on noiden ihmisten mielestä sellainen, että hänet pitää surmata. 

Trumpin ongelma on se, että hän uskoo itsevaltaiseen johtajuuteen. Se että hän tekee itse kaikki päätökset on asia, mikä on varmasti tehnyt vaikutuksen ihmisiin, jotka häntä ovat tukeneet. Mutta samalla jos Trump ei halua kuunnella neuvoja, vaan pitää niitä pelkästään ajan haaskauksena, niin silloin hän saattaa sortua virhearvioihin. Trump tekee päätökset, mutta samalla hän luo asetelman, jossa neuvonantajat eivät enää halua tai uskalla sanoa mitään tuota miestä vastaan. Trump ilmeisesti ajattelee niin, että jos hän uskoo neuvoja, niin silloin hän luovuttaa oikeuden tehdä päätöksiä tuolle neuvonantajalle. 

Neuvoilla ei ole mitään merkitystä, jos ne menevät siihen, että johtaja vain kierrättää omia mielipiteitään neuvonantajien kautta. Neuvonantajien tehtävä ei ole sama kuin ministerin. Heidän tehtävänsä on toimia asiantuntijoina, jotka kertovat siitä millainen tilanne esimerkiksi jossain maassa on. He voivat joko suositella iskuja. Tai suositella iskuista luopumista. Mutta päätökset asiasta tekee presidentti. Iskut Iraniin ovat tietenkin asia joka on periaatteessa onnistunut, mutta samalla niihin sisältyy aina riskejä. Eli on mahdollista että esimerkiksi F-35 hävittäjä menetetään tuolla Iranin päällä. Tuolloin esimerkiksi summamutikassa ammutut IT ammukset voivat osua tuollaiseen hävittäjään, joka silloin päätyy esimerkiksi Moskovan Punaiselle torille näytille. 

https://yle.fi/a/74-20216156