Etätyö voi olla tulevaisuuden rekrytointivaltti.

Yksi tapa pudottaa kilpailija pois markkinoilta on rekrytoida sen osaajat omaan palvelukseen. Siis osaajia tarvitaan aina. 

Työmarkkinoilla käydään jatkuvasti kilpailua siitä, miten saadaan osaajia taloon. Noilla markkinoilla yksi kilpailuvalteista on tietenkin erilaiset muut edut, jotka liittyvät työsuhteeseen. Mikäli henkilö on tekee työnsä hyvin, niin se saattaa tuoda esimerkiksi kuntosalikortin taskuun. Tai sitten paras työntekijä voi saada vaikka rantasaunan ja mökin käyttöönsä viikonlopuksi. Eli puhutaan niin sanotusti oheismateriaalista, mikä liittyy työsuhteeseen. Se tekee etätyöstä loistava kannusteen. Työnantaja joutuu hankkimaan kuntosalikortin omalla rahallaan. Mutta esimerkiksi etätyö ei maksa tuolle työnantajalle mitään. Ja työntekijä voi saada työtuolin sekä pöydän verovapaana, jos ne liittyvät tulon hankintaan. 

Kannustin on asia, jolla nostetaan tuottavuutta. Ja tietenkin noiden kannustinten pitäisi olla sellaisia, että ne miellyttävät sellaisia työntekijöitä, joita yhtiö haluaa rekrytoida sekä pitää omassa tallissa. Joustamisesta tulee varmasti uusi keino rekrytoida ihmisiä. Eli etätyö on asia, jonka avulla imuroidaan osaajia omaan talliin. Sen takia meidän pitää miettiä aina tarkasti sitä, miten joku yhtiö oikeasti käsittelee esimerkiksi juuri etätyötä. 

Syy miksi ihmisten pitäisi miettiä tarkemmin juuri tähän työntekoa koskevaan malliin liittyviä asioita on se, että yksi tapa pudottaa kilpailijoita pois markkinoilta on rekrytoida kilpailijoiden osaajia omaan talliin. Mikäli joku yhtiö on hyvin jyrkkä näiden asioiden kanssa, ja määrää työntekijöitä tulemaan toimistolle, niin se saattaa ehkä näyttää hyvältä. Mutta jos sitten työmatka on 100-200 kilometriä, niin toki tuo matka maksaa todella paljon. Eli etätyö voi olla uusi kannustin, jolla houkutellaan naapuriyhtiön työntekijöitä omaan palvelukseen. Jos naapuri menettää kaikki osaajansa, niin se putoaa pois markkinoilta. Siis työntekijöitä rekrytoitaessa pitää muistaa se, että kaikki työ mitä yhtiössä tehdään on tehty palvelemaan yhtä asiaa. Sitä että yritys tekee mahdollisimman suurta voittoa. Ja jakaa mahdollisimman suuria osinkoja sen omistajille. 

Työmarkkinoilla on kolme kultaista sääntöä. 

1) Ilmaisia lounaita ei ole. Eli joku maksaa aina lounaat, ja kysymys on siitä miksi joku haluaa maksaa lounaasi tai minun lounaani kannattaa aina muistaa. Toisin sanoen kukaan ei anna mitään etuja ilmaiseksi. Työpaikat eli esimiehet odottavat usein saavansa jotain vastineeksi näistä eduista, mitä he ovat antaneet. Vaikkapa kuntosalikortti on asia, joka on työnantajan taskusta pois. Ja tuo raha olisi muuten voitu käyttää esimerkiksi osinkojen jakoon. 

2) Yhtiö ei ole sosiaalitoimisto. Eli yhtiön tehtävä ei ole kustantaa sosiaalietuuksia. Eikä yhtiön tehtävä ole myöskään maksaa tekemättömästä työstä. Jos työtä ei löydy, tai työ voidaan tehdä jossain muualla halvemmalla, laadun pysyessä samana, niin silloin joku lähtee etsimään uusia haasteita työvoimatoimiston kautta. 

3) Yksityisen yrityksen etu on sama kuin sen omistajien etu. Eli jos jostain voidaan leikata, niin silloin saadaan katteita kohotettua. Ja rahaa jää silloin enemmän osinkoihin. Yritysten etu on sen takia usein ristiriidassa valtion edun kanssa. Valtion etu olisi se, että yhtiöt maksavat paljon veroja, kun taas yhtiön sekä sen omistajien etu on se, että yhtiö maksaa veroja mahdollisimman vähän. Samoin jos työvoimakustannukset saadaan pudotettua alas, niin yhtiö voi tuottaa tuotteita halvemmalla. Ja se takaa loistavan kilpailuedun muihin nähden. 

Kaikkien yrityksessä työskentelevien tulee palvella yhtiön etua. Ja yhtiön etu määritellään siten, että omistajien saaman tuoton maksimointi on yhtä kuin yhtiön etu. Siis työläisen tehtävä ei ole palvella työnjohtajaa, vaan tehdä työtä josta hänelle maksetaan palkkaa. Ihmiset eivät pidä komentelusta. Eikä kilpailijoista kannata koskaan ottaa mallia. Eli liian jäykät rakenteet aiheuttavat sellaisen tilanteen, että työntekijä vaihtaa työpaikkaa, jos hän vain kykenee sen tekemään. Työpaikka on siis paikka, jossa tehdään pääsääntöisesti sitä työtä, josta työnantaja maksaa palkkaa. Työpaikka ei ole tämän näkökulman mukaan paikka, missä vietetään 8 h kahvitunteja tai käydään uimassa kesken työpäivän. 

Yksityisten yritysten tehtävä on maksimoida omistajiensa saama taloudellinen voitto. Eli yksityisten yritysten etu ei ole sama kuin valtion etu. Valtion etu olisi että nuo yritykset maksaisivat veroja, mutta se taas ei ole yhtiön omistajien etu. Ja yhtiöiden johtajien on tietenkin muistettava, että heidän tehtävänsä on valvoa yhtiön omistajien etua, sekä toimia yhtiön omistajien edunvalvojana. Se mikä koskee yhtiön johtajaa koskee myös muita työnjohtajia. Heidän tehtävänsä on edustaa yhtiön johtoa alaisiinsa päin. Ja se sitten aiheuttaa usein tilanteita, joissa esimies joutuu ilmoittamaan alaisilleen, että heidät on erotettu. 

Yksityisen yrityksen tehtävä ei ole missään nimessä tukea huoltovarmuutta esimerkiksi työmatkojen muodossa. Siis kannattaa myös muistella sitä, että minkään työnantajan velvollisuus ei ole puhua totta. Vaikka yhtiön johto sanoo jotain esimerkiksi siitä, että he ovat komentaneet alaisensa työpaikalle, niin se ei tarkoita sitä, että he puhuvat totta. Eli jos esimerkiksi Amazonin verkkokaupan varastojen työntekijät joutuvat tulemaan töihin, niin se ei välttämättä koske kaikkia tuon työpaikan työntekijöitä. Periaatteessa kaikki palkat, palkkiot, ja matkakorvaukset mitä yhtiö maksaa ovat pelkkiä menoeriä. Ja jos yhtiö maksaa esimerkiksi matkakorvauksia, vaikka sen ei niitä tarvitse maksaa, niin kyseessä on turha menoerä. 

Samoin jos joku viettää koko työpäivän esimerkiksi kahvia juoden, niin se ei ole sitä, mistä työnantaja maksaa. Kaikkia töitä ei voida tietenkään vielä siirtää etätyöksi. Mutta robottien kehittyminen tietenkin saattaa aiheuttaa sen, että miljoonat ihmiset joutuvat pois töistä. Se mitä töitä nuo robotit sitten tulevat tekemään ovat asioita, joista ei juurikaan olla keskusteltu. Usein nuo työt ovat yksitoikkoisia sekä raskaita, ja sellaisia että ne vaativat vähän koulutusta. Eli ne ovat huonosti palkattuja. Joten kysymys kuuluu, että "olisitko itse valmis tekemään noita töitä 30 vuotta"? 

Huonosti palkattu aliarvostettu työ johtaa siihen, että töissä saattaa väki vaihtua hyvinkin nopeasti. Ja se aiheuttaa omanlaisiaan jännitteitä työpaikoilla. 

Se mitä tämä kehitys tarkoittaa on sitten asia, josta ei juurikaan olla keskusteltu. Korkean työllisyyden tavoite tarkoittaisi sitä, että kaikilla pitää olla myös töitä. Ketään ei työpaikalle palkata nojailemaan lapioon. 

Ja varmaan työkokeilut jotka valtio maksaa. Eivät siten aiheuta mitään muuta kuin menoeriä valtiolle. Tässä mallissa ongelmallista on se, että yhtiöt saavat sen kautta kilpailuetua. Eli heille tulee työläinen jonka palkan maksavat veronmaksajat. Siis meidän yhteiskuntamme perusasiat, joita on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä pitää muuttaa. Me emme voi elää talousmallin mukaan, joka on luotu joskus 2000-3000 vuotta sitten. Siis jos puhutaan esimerkiksi siitä, että valtion pitää saada verotuloja, niin paradoksi on siinä, että kukaan ei halua veroja maksaa. 

Pienipalkkaiset siivoojat eivät myöskään veroja paljon maksa. Se mitä minimitoimeentulon pitäisi kattaa on myös asia, josta aina välillä on keskusteltu. Eli pitäisikö palkan olla niin suuri, että se kattaa mahdollisen pizzapäivän kerran viikossa. Se että ihminen syrjäytyy, ajautuu päihteiden väärinkäyttäjäksi sekä lopulta kuolee syöpään aiheuttaa valtavasti kuluja valtiolle. Verorahat pitäisi saada sieltä, mistä niitä on varaa ottaa. Mutta ongelma on siinä, että kaikki suomalaiset yhtiöt, jotka menestyvät ulosliputetaan välittömästi. Ja ostajana on usein EUn ulkopuolinen taho. 

Se joka kykenee tuottamaan tuotteita halvalla sekä ylläpitämään korkeinta mahdollista laatua voittaa kilpailijansa. Yritys on aina helppo ulosliputtaa. Eli perustetaan konttori jonnekin kauas Jerseyn saarelle, ja sitten vain vaihdetaan yrityksen päämaja sinne. Samoin jos rahaa vain löytyy, niin joku suuri liikemies voi vaikka hankkia taskuunsa niin sanotun kultaisen passin. Hän ei tuolloin enää ole sitten Suomeen verovelvollinen. Siis hänen ei tarvitse siirtää papereitaan edes EUn alueelle. Riittää että bisnekset viedään vaikka Panamaan. Jos tuotanto on Kiinassa niin ne yhtiöt eivät tuo yhtään verotuloja esimerkiksi Suomeen.