Kun tekoälyä käytetään "liikaa", niin kukaan ei kysy miksi tähän tilanteeseen on tultu.

 

Kukaan ei koskaan ei koskaan kysy että miksi näin tapahtuu? Tekoäly ei saisi korvata terapeutteja tai ystäviä. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin, että kaikki eivät osaa hakea tai saa lähetettä terapiaan. Kaikilla ei ole ystäviä, joille voi puhua tunteista tai mistään muusta kuin jääkiekkotuloksista. Jos muutenkaan ei ole rahaa, niin ulos on turha lähteä muuta kuin kiertämään pururataa. Joten miten ihminen saa aikansa kulumaan? 

Tekoälyä voidaan verrata uuteen internetiin tai videopeleihin. On ihmisiä jotka viettävät kaiken aikansa tekoälyn parissa, ja tietenkin tuo asia kauhistuttaa joitakin psykologeja. Tekoäly tuhoaa nuorison, nuoriso viettää liikaa aikaa tekoälyn parissa. Eli sanoma on sama kuin jossain tietokonepelejä käsittelevissä ohjelmissa. Nuori istuu kaiken päivää pelaamassa tietokoneella, tai juttelemassa jonkun Chat GPTn kanssa. Ja sitten joukko hyvin koulutettuja ammattilaisia kertoo siitä, miten nuoret tuhoavat elämänsä tuon välineen kanssa. 

Tuolloin tietenkin toimittaja esittelee mielellään, miten näiden ihmisten vanhemmat ovat huolissaan, ja varmaan kaikki näkevät miten se tai tämä voi pahoin. Mutta kuten tiedämme, niin ihminen jonka kanssa voidaan jutella olisi parempi kuin tekoäly. Se että tekoälyn liikakäyttäjä on usein samaa mieltä varmasti saa aikaan monia ajatuksia. Mutta siis kysymykseen "miksi joku viettää kaiken aikansa tekoälyn parissa" ei olla koskaan ajateltu kysyä. Kaikilla ihmisillä ei ole kavereita, joille voi puhua muusta kuin edellisestä kapakkaillasta. Siis ihmissuhteistamme valtaosa on pinnallisia. Kavereita kyllä löytyy. Heidän kanssaan voi puhua jääkiekosta, tai siitä kuka seuraavaksi avaa minkäkin viemärin. Mutta mitään syvällisempää tunne-elämän kartoittamista ei noiden ihmisten kanssa viitsi ryhtyä tekemään. 

Tai sitten on olemassa ihmisiä joille ei voi puhua yhtään mitään. Eli edes jääkiekosta ei noiden ihmisten kanssa voi puhua. Eli varmaan moni asia olisi toisin, jos meillä kaikilla olisi joku, jonka puoleen voimme kääntyä silloin, kun meitä ahdistaa. Mutta samalla unohdetaan sekin, että myös iloisista asioista pitäisi voida puhua. Ja sitten samalla kaikilla pitäisi olla ystäviä, mutta maailma ei ole ideaalinen paikka. 

Siis ystävä on ihminen jonka kanssa voisi puhua myös sellaisista asioista, jotka kiinnostavat itseä ilman että ne aiheuttavat negatiivisia tunteita, ystävät olisivat aidosti kiinnostuneita siitä, mitä mieltä keskustelukumppani on, ja jonka voi hakea vaikka juomaan olutta jonnekin terassille. Aitoa ystävyyttä kuvaillaan usein tasa-arvoiseksi asiaksi. Tasa-arvo on siis sitä, että kumpikin tuo ystävyyteen jotain omaa. Siis todellinen ystävä ei häpeä lähteä kaverinsa kanssa istumaan ulos kahville. Hän ei etsi seuraavaa tapaamisaikaa almanakasta. Eikä katso seinällä olevaa kelloa, kun toinen puhuu asioista, jotka häntä kiinnostavat. Samoin toisen pitäisi myös sitten antaa toiselle aikaansa. 

Me kaikki olemme kuulleet sellaisia lauseita, kuin että "on jokaisen oma asia, kenen kanssa viettää aikaansa". Ja se saattaa tarkoittaa sitä, että joku viettää aikaa pääosin itsekseen. Siis on totta että me emme halua kaikkia ihmisiä omaan elämäämme. Mutta silti tuo syrjiminen on ikävää. 

Me kaikki puhumme asioista niin, että ne näyttävät oikeastaan hyvältä vain omasta itsestä. Meille kaikille on tärkeää, että meidät hyväksytään. Sitten toisaalta me saatamme puhua vammaisten oikeuksista erittäin paljon. Samalla me unohdamme usein sen, että "vammaisia" on erilaisia. On olemassa niitä paljon puhuttuja näkyvästi vammaisia, jotka ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia. On AGU, Angelma, CP ja muita vastaavia ihmisiä. Mutta sitten on niitä, joilla on pieni, mutta samalla rajoittava vamma. 

Aistiyliherkkyys, ADHD, Tourette, autismin kirjo ja monet muut vastaavat asiat ovat sitten niitä, joita ei helposti näe päälle. Jotkut näistä asioista sitten näkyvät jonkinlaisina pakko-oireina, kun kiroiluna, itsekseen puhumisena sekä muina vastaavina asioina. Siis tuollaista ihmistä usein pidetään omituisena, koska hän ei ehkä ole niin sanotusti "näkyvästi vammainen". Ja se että toisen käytös on huomiota herättävää oikeuttaa siis syrjimään tätä henkilöä. Hänet voidaan suoraan sysätä nurkkaan istumaan, jotta muiden ei tarvitse häneen uhrata aikaansa. "Hän on vain outo". Koskaan ei noiden ihmisten omaa näkemystä asioista välitetä esittää televisiossa, kun se ei tarjoa sellaista dramatiikkaa, kuin joku AGU tai vastaava syndrooma. 

Kun puhutaan esimerkiksi ADHDn tai Touretten syndrooman vaikutuksesta elinikään, niin silloin tietenkin meidän pitäisi miettiä sitä, että usein tuollaisesta ihmisestä tulee koulupudokas. Hän saattaa saada erittäin huonon maineen, ja sen takia häntä ei ehkä haluta mukaan mihinkään. Ja sen takia hän saattaa ajautua suoraan esimerkiksi puliukkojen joukkoon. Ammattikoulun tai lukion keskeyttäminen siksi, että henkilö pääsee kokopäiväksi psykiatrian piiriin, eikä hän enää olisi sitten se paljon puhuttu silmätikku saattaa tuntua aluksi oikealta ratkaisulta. Mutta entä sitten joskus 20 vuoden kuluttua?

 Onko silloin ehkä edessä se paljon puhuttu hoidon lopettaminen? Millaiseen tilanteeseen ihminen joutuu silloin, kun hän 20 vuoden päästä joutuu tyhjän päälle? Tai ehkä hän sitten pääsee asumaan johonkin vuokra-asuntoon, taskussaan kansaneläkkeen perusosa. Siinä vasta leveästi elellään, ja paljon ystäviä hankitaan, kun takana on vuosien hoito jossain avohoidossa. Ja psykiatrinen hoito ei mitenkään voi leimata tuota henkilöä. Kun ihminen on ollut jossain varsinkin psykiatrisessa tai päihdehoidossa, niin hän varmasti kokee syrjintää. 

Ammattiauttajia tarvitaan siksi, että joskus asiat vain ovat niin solmussa, että niistä ei voida tai uskalleta kertoa ystäville. Joita kaikilla ei valitettavasti ole. On hienoa ajatella, että työttömät siirretään jonnekin eläkkeelle, mutta eläkkeellä he sitten valitettavan usein syrjäytyvät. Syrjäytyminen muuttuu sitten valitettavan usein alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöksi. 

Tietenkin psykiatrian ilosanoma olisi se, että noita liikaa tietokoneen kanssa aikaa viettäviä ihmisiä voidaan viedä vaikka jonnekin osastolle. Näin sitten heidän netin käyttönsä saadaan aisoihin. Se tietenkin myös vie tuollaisen henkilön pois ihmisten silmistä ja mielestä. Ja näin heidän asioitaan ei muiden tarvitse koskaan katsoa mistään. Samoin tietenkin sellaisia asioita kuin keskusteluapu on tarjolla, mutta sitä apua annetaan siis jossain työhuoneessa. Sitä annetaan neljän seinän sisällä, silloin kuin ammattiauttajalla on aika. Ja jossain ainakin olen kuullut, että pääpaino näissä piireissä on ollut lääkityksessä. Lääkitys aiheuttaa siis esimerkiksi painon nousua ja uneliaisuutta. Se taas tarkoittaa sitä, että ihminen saattaa muuttua huomattavan lihavaksi. Eli asia saattaa vaikuttaa erittäin pieneltä, ennen kuin itse sattuu olemaan lihava. 

Silloin varmasti on helppoa solmia uusia ihmissuhteita, kun ihminen on ylipainoinen zombie, jonka vaatteet muistuttavat soputelttaa. Siinä voi jokainen itse miettiä sitä, miksi joku jää neljän seinän sisään, kun henkilö pelkää että hänelle huudellaan. 

Ryhmiä saattaa olla kerran viikossa tai harvemmin. Samoin terapeuttien työnä on tehdä itsestään tarpeettomia. Joten sen takia nämä ryhmät eivät suoraan korvaa oikeaa ystäväpiiriä. 

Ihmisten pitäisi saada oikeita harrastuksia, joiden kautta hän saisi kavereita. Mutta jos sitten lähdetään hakemaan harrastuksia, niin nuo työttömän tulot eivät kovin suuria ole. Joten ehkä sieltä pururadalta löytyy niitä oikeita ystäviä. Eli kun näet jonkun mielenkiintoisen henkilön niin hihaan vain kiinni, ja sitten tekemään tuttavuutta. Ja näin Timo Taikuri ratkaisee kaikki maailman ongelmat muutamassa sekunnissa. 

Riittää että ihminen saa itselleen harrastuksen, sekä sen kautta sitten paljon uusia kavereita, joiden kanssa he voivat sitten tehdä kaikkea jännittävää. Mutta me usein unohdamme sen, että kaikki eivät vain pidä kaikista ihmisistä. Eli kaikki vain eivät ole samanlaisia. Samoin jotkut ihmiset vain jännittävät tuttavuuden tekemistä. Joten kaikki mahdolliset ajanviettotavat eivät sovi kaikille. 

https://yle.fi/a/74-20207229?