Miksi elokuvia vaivaa porvarillinen näkökulma?

Me näemme usein näyttelijät sekä esimerkiksi elokuvaohjaajat vasemmistolaisina ihmisinä, mutta samalla elokuvista paistaa usein niin sanottu porvarillinen näkökulma. Eli miksi näin on päässyt tapahtumaan? Ehkä elokuvia arvostelevilla kriitikoilla on jotenkin porvarillinen näkökulma asioihin. Meidän asenteemme elokuvaan määrittää se, millainen suhde meillä on asiaan, mitä elokuva käsittelee. Meidän kokemusmaailmamme määrittelee asenteemme. Ja jos joku elokuvien rahoittaja ei näe elokuvaa "järkevänä", niin se sitten tarkoittaa sitä, että hän ohjaa rahoituksen sellaisiin tuotantoihin, joita hän pitää omasta mielestään järkevänä. Jos elokuva käsittelee asioita, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä, niin silloin rahoitus katkeaa hyvin nopeasti. Jos yleisö ei sitten välitä elokuvasta, niin se merkitsee tappioita. Ja elokuvateollisuus on liiketoimintaa. 

Liiketoiminnan lakien mukaan elokuvista halutaan saada mahdollisimman suuri voitto. Ja sen takia elokuvien halutaan miellyttävän mahdollisimman monia. Jos elokuvan aihe on vaikea, niin elokuvaa ei kukaan viitsi katsoa. Siis me lähtökohtaisesti lähdemme siitä, että elokuvakin on  viihdettä, emmekä mene elokuvateatteriin voimaan pahoin. Tai katsomaan elokuvia, jotka eivät aihepiiriltään meitä miellytä, olivat ne mite upeita tahansa. Se mikä on sitten niin sanotusti, "järkevä aihe", sen määrittelee jokainen itse omassa päässään. Ja tuskin kukaan halusi esimerkiksi 1920-luvulla rahoittaa elokuvaa, joka käsitteli "valkoista puhdistusta" tai näytellä elokuvassa joka käsitteli "punaista terroria", ainakaan siitä näkökulmasta, joka ei ollut linjassa Suojeluskuntien sekä yleisen mielipiteen kanssa. Eli myös yleiset asenteet sekä yleinen lainsäädäntö vaikuttavat taiteeseen sekä elokuviin. 

Koko kirjoitelman voisin tiivistää niihin kuuluisiin sanoihin, "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt". Elokuva teollisuus on erittäin tärkeässä roolissa, kun ihmisille luodaan roolimalleja. Ja vaikka me näemme elokuvien postereissa liudan nimiä, niin on olemassa nimiä, joita noissa postereissa lukee erittäin harvoin. Ne ovat elokuvien rahoittajat. Siis ne ihmiset jotka maksavat noiden elokuvien tuotannon, mainonnan sekä levityksen ovat niitä, joiden lauluja jokainen tuolla alalla työskentelevä joutuu kuuntelemaan. Jos elokuvan käsikirjoitus tai ohjaus eivät miellytä rahoittajia, niin silloin jäävät rahat saamatta. 

Tietenkin rahoittajat voivat vaikuttaa elokuvan saatavuuteen, eli koska he omistavat elokuvan levitysoikeudet, tai elokuvateatterit, joissa elokuvia esitetään, niin he voivat tietenkin kieltää elokuvan esittämisen omistamissaan teattereissa. Joten elokuva voi tietenkin päätyä Netflixin kaltaisiin suoratoistopalveluihin, mutta samalla on olemassa vaara, että hyvätkin elokuvat ja dokumentit voivat suoraan jäädä muiden tuotantojen jalkoihin ja unohtua. Siis porvarillisen asenteen takaa löytyy monia toimijoita. 1920 ja  -30 luvuilla poervarit pelkäsivät kommunisteja.

 Ja sen takia noissa elokuvissa näkyy selvä poliittinen näkökulma. Sodan aikaan sensuuri määritteli elokuvat siten, että niiden piti tukea isänmaallisuuutta. Ja sitten sodan jälkeen maassamme alettiin pelätä sitä, että Neuvostoliitto ärähtää, jos sitä ei käsitellä "oikeassa valossa". Vasemmistolaisuus oli sodan jälkeen kovassa huudossa. Ja samalla Suomen elokuvasäätiö putosi SKDL- SKP-läisen toimijaryhmän käsiin. Nuo kulttuurisosialistit eivät nähneet Neuvostoliitossa mitään väärää. Mutta samalla nuo kulttuurisosialistit olivat samalla tavalla riippuvaisia rahoituksesta, joka tuli yksityisistä lähteistä. 

""Porvarillinen katse" konkreettisesti ilmaistuna. Tämä käsite viittaa ajatukseen, että työväenluokkaa joskus edustavat etuoikeutetumpien taustojen ihmiset. Tämä näkökulma voi olla vilpitön, utelias, joskus sitoutunut... mutta myös tietyn etäisyyden leimaama. Miksi? Koska kulttuurialat – elokuva, media, kustantaminen – ovat usein helpommin saavutettavissa yksilöille, joilla on erityisiä resursseja: koulutus, verkostot, kulttuuripääoma." (MSN) 

Eli onko tämä asia niin, että myös näyttelijät ovat noita etuoikeutetumpia ihmisiä? Onko ehkä joku poliitikko, sellainen etuoikeutettu ihminen? 

Tai ehkä etuoikeutettu tarkoittaa ihmistä, joka viettää jonkin verran vapaa-aikaansa lukien filosofiaa? Kun puhutaan työväenluokasta, niin unohdamme sen, että työväenluokka voidaan käsittää monella tavalla. Voidaan puhua esimerkiksi  palkansaajista, ruumiillisen työn tekijöistä, toimistotyöläisistä, raporttien kirjoittajista, luovan työn tekijöistä, työnjohtajista sekä alaisista. Ja sitten huomaamme että työväenluokkaa ei ole olemassa siinä mielessä, että se muodostaisi niin sanotun homogeenisen kokonaisuuden. Työväenluokassa on useita alaluokkia joiden tehtävät eivät ole samanlaisia, ja joiden palkka on eri kuin jonkun toisen työläisen. Eli periaatteessa miljoonia ansaitsevat supertähdetkin ovat työläisiä. 

Samoin jos ajatellaan sitä, millaiset ihmiset ryhtyvät oikeasti näyttelijöiksi, niin meidän pitää muistaa se, että periaatteessa näyttelijöitä ei  ole tullut mistään keskivertotyöläisten perheistä. Näytteleminen vaatii sitä, että henkilö osaa esiintyä. Hänen pitää haluta esiintyä, tehdä työtä hahmojensa eteen. Ja se että näyttelijä näkee oman kuvansa jossain julisteessa varmaan olisi joillekin tavallisille ihmisille melko erikoinen kokemus. Mutta tulivatko näyttelijät oikeastaan työväenluokan "etuoikeutetummista perheistä", kuten alla olevassa artikkelissa väitetään. Sitä en tiedä. Mutta sanotaan että he tulivat ja tulevat avarakatseisuutta osoittavista perheistä, joissa esiintymiseen kannustetaan. Ja tietenkin perheen pitää suhtautua näyttelemiseen sekä esiintymiseen positiivisesti. 

Jos elokuva ei miellytä tuottajia tai rahoittajia, niin sitä ei voida tuottaa. Mikään elokuva ei tarjoa mitään täysin objektiivista tai täysin kattavaa kuvaa mistään asiasta. Elokuvien pitää olla sen pituisia, että niitä viitsii joku katsoa. Samoin niiden aiheiden sekä näkökulmien pitää miellyttää yleisöä. Jos yleisö ei viitsi elokuvia katsoa. Niin se voi merkitä elokuvaohjaajan uran loppua. Elokuvien teko on liiketoimintaa. Siinä halutaan rahalle mahdollisimman suuri voitto. Juuri sen takia ketä vain ei elokuvissa saa mollata. Se että elokuvissa mollataan jotain tahoa voi merkitä sitä, että rahoitus päättyy tai sitten yleisö ei pidä niistä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/porvarillinen-katse-t%C3%A4m%C3%A4-k%C3%A4site-kyseenalaistaa-ty%C3%B6v%C3%A4enluokan-edustuksen/ar-AA1ZN3am?ocid=hpmsn&cvid=b2d3149b6b184cf6ae8f19eaa185a7bd&ei=34