Mossad ja Israelin turvallisuus.

 

 

Mossad on periaatteessa nimeltä erittäin tunnettu laitos. Sen tehtävät ovat periaatteessa samoja kuin esimerkiksi CIAn tai MI6n. Mossadia pidetään kuitenkin taitavampana toimijana kuin CIAta, ja yksi syy siihen on se, että CIAn kohdalla vastapuoli saattaa pelätä myös USAn muita reaktioita. Israelin asevoimat eivät voi toimia samalla tavalla kuin USA, jolla on valtava iskukyky, lentotukialuksia sekä muutenkin  paljon suuremmat resurssit. Joten sen takia Mossad on periaatteessa taitopelaaja, kun taas CIA käyttää enemmän voimaa omissa operaatioissaan. Eli rumasti sanoen Mossad on tiirikkamies, joka yrittää taidolla availla ovia, kun taas CIA käyttää mieluummin sorkkarautaa, jolla ovi saadaan auki, mutta se jättää rumia jälkiä. Eli Mossadin toiminta on virtaviivaisempaa kuin CIAn. 

Se mistä Mossad on erittäin tunnettu, ovat sen erittäin tehokkaat salamurha-ohjelmat, joissa Israelin vihollisia surmataan mitä erilaisimmilla tavoilla. Mossadin tekemiä salamurhia yhdistää yksi asia. Ne on tarkoitettu viestiksi Israelin vihollisille, että kukaan ei voi heitä suojella. Esimerkiksi erään pommi-asiantuntijan murha Lufthansan koneessa on viesti, että jos henkilön katsotaan uhkaavan Israelin turvallisuutta, niin hänet eliminoidaan. 

Kyseinen henkilö joka valmisti pommeja eräälle palestiinalaisia tukevalle ääriryhmälle asui Saksassa, ja ilmeisesti hänellä oli Saksan kansalaisuus, minkä takia hän kuvitteli että hän saattoi piileskellä Saksan viranomaisten selän takana. Kun tuo henkilö teki viimeisen matkansa, niin Mossadin koneeseen soluttama agentti laittoi pienen pisaran myrkkyä tuon terroristin ruokaan, ja sitten kohde vain alkoi voida pahoin. Se mikä rooli esimerkiksi Saksan BNDllä eli Liittotasavallan tiedustelulla on tuossa operaatiossa on jäänyt pimentoon. Tuollaiset pommien tekijät ovat sellaisia ihmisiä, että he kykenevät helposti käyttämään lakia hyväkseen. Eli he kyllä tuntevat lain, jonka mukaan heitä ei  saisi luovuttaa. 

Samalla he mielellään kertovat siitä, miten Saksan viranomaiset tanssivat heidän pillinsä mukaan. Mutta kun me keskustelemme tällaisten operaatioiden oikeutuksesta, niin unohdamme sen, että nämä terroristit saattavat aiheuttaa erittäin suurta haittaa valtioiden suhteille. Kun sitten puhutaan esimerkiksi iranilaisten ydinfyysikkojen murhista, niin varmaan kyseessä on murha. Samalla unohdetaan se, että kohteet ovat sellaisen maan palveluksessa, joka on toistuvasti uhannut tuhota Israelin. Samoin näissä tapauksissa on vaarana se, että ydinmateriaalia päätyy terroristien käsiin, ja he voivat esimerkiksi käyttää jotain muutakin korkeasti radioaktiivista ainetta kuin poloniumia iskuissaan. 

Kansainvälinen laki on merkillinen asia. Esimerkiksi valtaosa terrori-iskuista tapahtuu jossain muualla kuin Euroopassa. Kohteena on kuitenkin melko usein turistien suosima alue. 

Eli kohteet ovat esimerkiksi lomalla olevia eurooppalaisia. Kun isku tapahtuu esimerkiksi Tunisiassa, niin silloin kansainvälisen lain mukaan Tunisian viranomaisten pitäisi tehdä pidätykset. Mutta mitä jos terroristit eivät ole enää Tunisiassa, vaan jossain maassa, jossa heihin suhtaudutaan suopeasti? Tunisia itse toimi tuon 2015-iskun jälkeen pontevasti, mutta tietenkin voi olla että terroristit ovat ajatelleet saavansa turvapaikan esimerkiksi Iranista tai kauttakulun Afganistaniin? Mitä jos valtio ei vain ideologisista eli tällä kerralla uskonnollisista syistä luovuttamaan terroristeja? 

Me usein muistamme mielellämme sen, että murha on rikos. Mutta mitä jos joku sitten on tehnyt kymmeniä murhia? Mitä jos toinen osapuoli on surmannut myös tavallisia kadulla käveleviä ihmisiä? Terroristit osaavat kyllä uhrautua. He kertovat mielellään tarinoita siitä, miten heidän kansansa kärsii. Ja samalla nämä Gazan kansan suuret puolustajat matkustelevat lentokoneiden ensimmäisessä luokassa, asuvat viiden tähden hotelleissa ja lirkuttelevat pikkutytöille, joiden kanssa koetaan sitten paljon yhdessä. Terroristit haluavat mielellään solmia suhteita toimijoihin, joilla on mahdollisimman suuri yhteiskunnallinen vaikutus.  He haluavat siis toveripiriinsä johtajien perheenjäseniä sekä myös esimerkiksi toimittajia, joille kerrotaan terrorin olevan välttämättömyys.

Osama bin Laden oli hyvä esimerkki miehestä jonka toiminta oli hallituksen hyväksymää. Siis koska Taliban ei häntä luovuttanut, niin he hyväksyivät tuon toiminnan. Sanotaan että valtiot eivät saisi käyttää aseellista voimaa esimerkiksi huumekauppiaiden eliminoimiseen. Siis asevoimien käyttö vieraalla alueella on kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa, mikä loukkaa suvereenin valtion oikeusturvaa. Mutta toisaalta valtioilla on velvollisuus suojella omia kansalaisiaan. Suuri osa Afganistania hallitsevan Talibanin rahoituksesta on ainakin joskus tullut huumekaupoista, eli oopiumista jota kasvatetaan Afganistanin vuorilla. 

Eli kyseessä on Punaisen puolikuun huumemafia, jota voidaan pitää Lähi-Idän vastineena eteläisen Amerikan kokaiinimafialle eli kartelleille. Maailma on monimutkainen paikka, jossa asiat eivät ole aivan mustavalkoisia. Valtioiden itsemääräämisoikeus on tietenkin asia, mistä meidän täytyy pitää kiinni. Mutta mitä jos valtion johto myy kultaisia passeja sekä mahdollisesti myös diplomaattista koskemattomuutta rikollisille? Eli mitä jos vaikkapa Sierra Leonen hallitus myy diplomaattisen koskemattomuuden esimerkiksi jollekin suomalaiselle Cannonball-MC jengin pomolle? Hallitusten tuki tekee rikollisista erittäin vaarallisia. 

Hallitukset voivat myydä heille aseita, kuten rynnäkkökivääreitä ja sinkoja. Pienten maiden hallitukset eivät ehkä kykene vastustamaan sellaisia toimijoita kuin mitä kartellit ovat. Ja kartellien jäsenet voivat tietenkin esimerkiksi käyttää tuollaisia läpeensä korruptoituneita valtioita omana välimiehenään. He voivat ostaa droneja ja myydä niitä jonkun Afrikkalaisen kääpiövaltion kautta Iranille sekä Putinille. Ja vastineeksi he voivat saada aseita sekä mahdollisesti oikeuden sijoittaa huumelaboratorioita noille alueille. 

Tai sitten jotkut paikalliset gangsterit voivat saada ostaa sellaisen kultaisen diplomaattipassin. Tuon passin avulla hän voisi siis toimia miten huvittaa, eikä kukaan voisi häntä edes ajatella pidättävänsä. Siis ongelma on joka kerran ollut ihminen, joka osaa käyttää lakeja ja järjestelmiä kilpenään. Jos terroristi tekee iskun Tunisiaan ja on Saksan kansalainen, niin hän voi silloin kansainvälisen lain mukaan pyytää Saksan suojelua. Toisaalta taas tällaisia asioita voidaan myös käyttää toisinpäin hyväksi. Vetoamalla rikoksiin voidaan esimerkiksi vaatia poliittisen pakolaisen luovuttamista. 

Jos vaikka Putinin poliisivoimat vaativat venäläisen toisinajattelijan luovuttamista tekaistuin todistein, niin me olemme oudon tilanteen edessä. Nimittäin me emme varmasti voi tietää, että ovatko nuo paperit oikeasti aitoja, vai ovatko esimerkiksi todisteet mahdollisesta huumekaupasta ja murhista tekaistuja? Siis juuri tällaiset asiat ovat niitä, jotka tekevät kansainvälisestä kentästä äärettömän monimutkaisen toimintaympäristön, jossa asiat eivät ehkä ole sitä miltä ne näyttävät. 

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000011873049.html