Clausewizistä moderniin sodankäyntiin.
Sodankäynnin suuren teoreetikon Carl Philipp Gottlieb von Clausewitzin (1780-1831) eli lyhyemmin Carl von Clausewitzin ajatus absoluuttisesta sodasta, jossa kaikki resurssit on valjastettava voittoon on edelleen sodan tärkein malli. Välineet ovat toki muuttuneet hänen päivistään. Mutta perusajatus sodasta ja sen voittamisesta on edelleen voimissaan. Sodan perusajatus on se, että sodan voittaa se, joka tuhoaa vihollisen taistelujoukkoja tai murtaa vihollisen kotirintaman moraalin tehokkaammin.
Hänen ajatuksensa absoluuttisesta sodasta, eli toiminnasta jossa valtio ja kansa valjastetaan palvelemaan ainoaa päämäärää, eli sodan voittamista on asia, jonka perusteella esimerkiksi Toisen Maailmansodan massa- eli aluepommitukset oikeutetaan. Absoluuttinen sodankäynti tarkoittaa sitä, että koko yhteiskunta mobilisoidaan. Koko tuotanto valjastetaan sodan ja asevoimien tarpeisiin. Ja sotilaallinen tuotanto on aina laillinen kohde. Clausewitzin ajatusmaailmaan kuuluu se, että jopa lait voidaan syrjäyttää, jos se palvelee sodan voittamiseen tähtäävää toimintaa. Eli vastustajan mahdollisuus käydä sotia murskataan siten, että tarkoitus pyhittää keinot.
Viha omien ja vihollisten välillä takaa sen, että asevoimat pysyvät uskollisena. Ja juuri uskollisuus samaistetaan tuossa opissa tahtoon ja moraaliin. Eli vain käskyt ja niiden täyttäminen merkitsevät jotain. Ja juuri tuo äärettömän julma ajatusmalli on esimerkiksi SS-joukkojen julmin rikosten takana. Stalinin rikoksia ei olla tutkittu niin tarkasti, koska hän oli voittajien puolella. Mutta saattoi olla niin, että esimerkiksi Stalinin komissaarit pakottivat miehiä raiskaamaan miehittämiensä alueiden naisväestöä. Näin luotiin aukkoa tai railoa Stalinin asevoimien sekä Neuvostoliiton toimesta vuosina 1944-1945 miehitettyjen alueiden väestön väliin. Ja näin ei ikäviä asioita päässyt sotilaiden korviin.
Sodankäynti oli Clausewitzin aikaan toisenlaista, mutta keskeinen periaate siitä, että sodan voittoon pääsemiseksi koko yhteiskunta pitää valjastaa sitä päämäärää varten, että sodat tullaan voittamaan. Eli Clausewitzin keskeinen ajatus on edelleen hyvin tärkeässä osassa sodankäyntiä. Yhteiskunta pitää siis orkestroida sellaiseksi, että sen kaikki toiminta tukee sodankäyntiä. Sensuuria perustellaan tuolloin sillä, että vihollinen ei saisi silloin tietää esimerkiksi omia varusteita.
Mutta toki vaikka Clausewitz oli loistava koulutettu sotilas, niin hän on sodassa puhdas teoreetikko. Tarinan mukaan tuo mies ei koskaan komentanut joukkoja sodassa, Mutta hänen ajatuksensa vaikuttavat suurelta osin vielä nykyisinkin sodankäyntiin. Toki Clausewitz lainasi osan ajatuksistaan muilta aikansa sotilailta kuten Napoleonilta. Esimerkiksi Napoleonin ajatus siitä, että se joka omistaa sotilaan mielen omistaa armeijan on Clausewitzin kynän jäljessä muuttunut muotoon, “Sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta, ja sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan”. (Wikipedia, Carl von Clausewitz)
Clausewitzin ajattelutapa on se, että jos vihollinen saadaan pelkäämään tarpeeksi, niin silloin vihollinen häviää sodan. Tai sitten vihollinen ei halua enää aloittaa sotaa. Clausewitzin ajatuksista jotkut ovat muuttuneet vanhentuneiksi. Eli hänen ajatusmaailmansa mukaan esimerkiksi vihollisen asemat voidaan murtaa vain kolminkertaisella ylivoimalla voidaan pitää menneisyyteen eli muskettien aikaan kuuluvana asiana. Clausewitzin aikaan ei ollut pommikoneita, kybersodankäyntiä eikä edes konekiväärejä. Noiden välineiden käyttöönoton jälkeen edes kolminkertainen ylivoima ei riitä. Tai toisaalta hyvinkin pieni joukko voi voittaa vahvemman vihollisen.
Clausewitzin absoluuttinen sota on siis toisaalta synonyymi totaaliselle sodalle. Totaalisessa sodassa vihollisen taisteluvälineiden tuotantoon tai johonkin logistiikan osaan vaikuttamalla pyritään vaikuttamaan siten, että välineitä ei saada joko valmistettua tai niitä ei saada rintamalle. Clausewitzin aikaan sodankäynti ei ollut aivan niin monimutkaista tai moniulotteista kuin nykyään. Silloin ei käytetty terrori-iskuja tai salamurha kampanjoita vihollisen asevoimien lomauttamiseen.
Periaatteessa Clausewitz ei ehkä kaikilta osin kykene vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksiin. Mutta perusajatus sodasta on pysynyt samana jo Rooman valtakunnan ajoista. Se joka kykenee tuhoamaan vihollisen joukot nopeammin ja tehokkaammin, sekä minimoimaan omat tappionsa voittaa sodan. Siis omien tappioiden minimointi johtuu siitä, että kaksi valtiota eivät ole koskaan kahdestaan. Ja aina on mahdollisuus, että kolmas osapuoli hyökkää selkään. Kun kaksi keskenään taistelevaa osapuolta ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Eli tuon kolmannen osapuolen iskun pelossa pitää myös voittajalla olla tarpeeksi voimia jäljellä.
Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1780-1831)
Clausewitzin ajattelua sodasta. Eli seuraava pätkä on lainaus Wikipediasta. Suomenkieliset osat, jotka ovat sulkeissa ovat kirjoittajan omia kommentteja.
Kolme äärimmäisyyksiin johtavaa prosessia
Clausewitz totesi, että sodalle on ominaista konfliktin kiihtyminen, joka johtaa keinojen ja tavoitteiden yhä suurempaan kärjistymiseen. Se tapahtuu kolmella tasolla:
Väkivallan häikäilemättömyys lisääntyy. Se, joka ei kursaile väkivallan käytössä saa pakostakin yliotteen, ellei toinen tee samoin. Tämä johtaa väkivallan käytössä äärimmäisyyksiin, jossa ei tunneta rajoja.
(Kun vastustajan tahtoa murretaan, niin silloin ei välitetä siitä, onko tulenkäytön kohde siviili. Vai onko kohde sotilas. Periaatteessa väkivallan tarkoitus on pelottaa vastustajia kaikilla tasoilla, eli esimerkiksi Einsatzgruppen rikosten julma logiikka perustuu siihen, että jos myös siviileihin kohdennetaan väkivaltaa, niin silloin he eivät niin mielellään liity partisaanien joukkoon.Samalla sotarikosten tarkoitus on sitoa omaa joukkoa tukemaan omaa päämäärää. Jos omat sotilaat ovat vihattuja, niin silloin he eivät sitten loikkaa vihollisen puolelle niin helposti.)
Tavoite vastustajan voittamisesta muuttuu yhä laajemmaksi. Vihollinen on tehtävä puolustuskyvyttömäksi tai muuten uhkaa vaara, että niin käy itselle. Tavoitteeksi nousee vastustajan täydellinen nujertaminen.
Sotaponnisteluihin käytetään yhä enemmän välineitä ja tahdonvoimaa. Voimat jännitetään äärimmilleen.
(Eli sodan voittamisen tärkeyttä ei saa kyseenalaistaa, ja kaikki voimat ja keinot on käytettävä vihollisen voittamiseksi. Tuolloin totuus muuttuu propagandaksi, joka oikeuttaa kaikki mahdolliset keinot. Pahimmillaan tämä johtaa erittäin vakaviin sotarikoksiin)
Sodankäynnin maksiimit
Joitakin keskeisiä Clausewitzin näkemyksiä ovat seuraavat:
sota on politiikan jatkamista toisin keinoin
(Jos vastapuoli ei anna periksi, niin silloin otetaan asevoimat käyttöön)
sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus
(Sota voi olla osa sisä tai ulkopolitiikkaa. Eli ihmisten huomio voidaan siirtää pois ikävistä asioista, jos aloitetaan sota)
sotaa tulee välttää, jos poliittiset keinot riittävät päämäärään pääsyyn
voiman keskittämisen tärkeys ja painopisteen luominen
ratkaisutaistelun tärkeys
sodankäynnin kitka keskeisenä sodankäynnin käsitteenä
taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa
strategia on oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen
sota on väkivallan käyttöä eikä siinä ole rajoja
(Eli päämäärä on strategia, ja kaikki mitä tehdään päämäärän saavuttamiseksi on taktiikkaa).
sota on kameleontti, siis jatkuvasti muuttuva ilmiö.
(Robotit, Kybersodankäynti, propaganda, psykologiset operaatiot yms..)
jokainen sota on erilainen eikä sota ole siis teoretisoitavissa
edelliseen liittyen on oleellista sotapäällikön nerous
sotatieteen on perustuttava empiiriseen tutkimukseen
sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta
sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.
(Se joka omistaa asevoimien jäsenten, eli sotilaiden mielen. Omistaa nuo asevoimat. Eli jos sotilaan tahtotila ei riitä voittoon, niin hän ei kykene voittamaan taistelua)
Clausewitzin tunnetun väitteen mukaan ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin” (saks. Der Krieg ist eine bloße Fortsetzung der Politik mit anderen Mitteln).
Historioitsija Cristopher Bassfordin mukaan Clausewitz ei tarkoittanut sitä absoluuttiseksi totuudeksi, vaan antiteesiksi esittämälleen väitteelle sodasta laajennettuna kaksintaisteluna. Niiden synteesi olisi ajatus ”kiehtovasta kolminaisuudesta” (wunderliche Dreifaltigkeit), jonka mukaan sota on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.
(Wikipedia, Claus von Clausewitz)
Keskeinen ajatus totaalisessa sodassa on vihollisen isku kyvyn murskaaminen. Tuo voi tapahtua sekä tuhoamalla vihollisen varusteita esimerkiksi pommien avulla. Tai sitten tehdään sopimus, jolla vihollinen riisutaan aseista. Toisaalta voidaan ajatella, että valtion johto vaihdetaan itselle myötämielisiin toimijoihin, jotka sitten vain riisuvat omat joukot aseista.Väkivallaton pelottelukampanja on tietenkin asia, mikä ei välttämättä näytä sodalta. Noiden kampanjoiden tarkoitus on saada vastapuoli myöntymään omiin vaatimuksiin.
Voidaanko nykyaikaista sotaa tai konfliktia edes arvioida samoilla mittareilla kuin niitä arvioitiin Clausewitzin aikaan? Jos ajatellaan esimerkiksi kybersodankäyntiä, niin nuo kybersotilaat voivat oikeasti olla hyvinkin vaarallisia. Jos he vaihtavat esimerkiksi tilattujen ammusten kaliipereja, niin nuo ammukset eivät sovi sitten enää tykkeihin tai kivääreihin. Tai he voivat sotkea vaikka sotilaiden veryhmätiedot.
Mutta kuten tiedämme sodankäynnin perusajatus vihollisen tuhoamisesta ei ole poistunut mihinkään. Perusluonteeltaan sota on siis asia, jossa kaksi ihmistä tai ihmisryhmää koettaa surmata toisiaan.
Sodan perusluonne ei siis ole muuttunut Clausewitzin ajoista kovin paljon. Mutta välineet tuon päämäärään saavuttamiseksi ovat muuttuneet monipuolisemmiksi kuin ennen. Ja tietenkin sodankäynnin pitää perustua empiiriseen tutkimukseen. Siis se että emme halua nähdä sellaisia mahdollisuuksia siitä sota voisi alkaa esimerkiksi sarjalla upseereihin ja valtion johtoon kohdistettuja murhia ei tee niistä asioista mahdottomia. Joku muu saattaa ajatella, että likaisiin temppuihin perustuva sodankäynti on jotenkin epähienoa, mutta se on tehokasta.
Strategisen tiedustelun tarkoitus on hankkia tietoa vihollisen mahdollisista aikeista hyökätä. Siihen kuuluvat esimerkiksi vakoilukoneet, satelliittit, mutta myös esimerkiksi agenttien suorittama tiedustelu.
Komentajien velvollisuus miehiään kohtaan on hankkia tietoa ja pitää yllä osaamistaan. Samoin heidän pitää myös huomioida uudet välineet. Kun uusien välineiden käyttöä ei tutkita tarpeeksi, niin silloin edessä voi olla katastrofi. Historia kertoo surullisia tarinoita siitä, kun uusiin aseisiin ei olla osattu varautua. Kun Venäjän laivasto ei varautunut torpedojen käyttöön, niin se menetti koko vahvuutensa Tsushiman salmen meritaistelussa vuonna 1905. Strategisen tiedustelun laiminlyönti aiheutti sen, että Puola ja Ranska eivät Toisen Maailmansodan alussa osanneet varautua Saksan panssarikiilaan.
Samoin strategisen tiedustelun laiminlyönti mahdollisti esimerkiksi Japanin hyökkäyksen Pearl Harboriin vuonna 1941. Robottien tulo taistelukentälle ei vie sodasta pois sen perusajatusta. Perusajatusta siitä että päämääränä on aina vihollisen murskaaminen. Sen aseellisen voiman poistaminen voi tapahtua joko estämällä sitä saamasta aseita. Tai sitten se voidaan tehdä tuhoamalla vihollisen tahto lähteä sotaan. Robotit ovat joka tapauksessa osa kokonaisuutta. Ne palvelevat tavoitetta, jonka asevoimille on asetettu.
Nykyaikainen teknologia tekee sellaisista asioista mahdollisia, joita Clausewitzin aikaan eivät olleet edes voitu kuvitella. Mutta periaatteessa drone on samassa asemassa kuin Clausewitzin aikaan olivat musketti ja tykki. Joissakin kirjoituksissa esimerkiksi strategisia pommikoneita ja mannerten välisiä ydinaseita on verrattu super pitkän matkan tykistöön. Eli kyseiset välineet ovat samassa asemassa kuin esimerkiksi vaunuihin kätketyt tykit, jotka tuodaan asepajan eteen jossain 1700-luvun konfliktissa.
https://demokraatti.fi/evp-upseeri-lannen-ja-suomen-venaja-konfliktia-ei-voi-maaritella-1800-luvun-sotateorioilla
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ilmari-kaihko-suomi-ei-sotatieteiden-keskeisimman-ajattelijan-teorian-mukaan-ole-sodassa/?shared=1354974-3d36ce47-1
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_von_Clausewitz
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyökkäys_Pearl_Harboriin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu
Kommentit
Lähetä kommentti