Työkyvyttömät halutaan pois tukkimasta työvoimatoimistoa. Mutta se siirtää heidät vain toiselle luukulle.

Liikenneonnettomuus tai onnettomuudet yleensä saattavat aiheuttaa sen, että ihminen on työkyvytön. On olemassa määritelmiä, joiden mukaan henkilö on joko omasta syystään tai muusta syystä eli ulkoisista syistä työkyvytön. Itse olen sitä mieltä, että työkyvyn arvioinnissa pitäisi luottaa enemmän henkilön omaan arvioon. Se että muut sanovat asioita saattaa tuntua oikealta. Mutta samalla kuitenkin meidän pitää muistella myös sitä, että Suomi on kaikissa asioissa titteleiden tasavalta. Siis jos kaikissa asioissa käytetään mittarina rahaa, niin silloin mennään kohti tilannetta, missä hetkellinen säästö voi aiheuttaa valtavan rahanmenon jossain muualla. 

Eli jos henkilö on joutunut työkyvyttömäksi, niin onnettomuus, jonka on joku muu aiheuttanut voi olla hyväksyttävä syy. Mutta onko esimerkiksi psykiatrisista syistä työkyvytön sellaisessa tilanteessa, että sitä voidaan verrata tuohon esimerkiksi auto-onnettomuuteen joutuneeseen henkilöön? 

Kun tätä järjestelmää katsotaan tarkemmin, niin silloin kun puhumme esimerkiksi siitä, että pidetäänkö henkilöä nyt ylipäätään aikuisena. Eli eikö hän kykene itse tekemään mitään arviointeja siitä, miten hän nyt ylipäätään voi? 

Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, tai kuntoutustuella. Niin silloin hän ei ehkä enää käy missään toiminnassa. Tuo merkitsee sitä, että henkilö on erittäin suuressa vaarassa syrjäytyä täysin. Hän saattaa eristäytyä täysin muusta yhteiskunnasta. Eli pahimmillaan hän työllistää sen jälkeen ambulanssia ja poliisia joka viikko. 

Juuri nuo puistoissa ja rannoilla kesäänsä ALKOn kassi vieressään viettävät henkilöt ovat niitä, jotka sitten ratkeavat lopullisesti, jos heidän ei tarvitse ottaa osaa mihinkään työelämään liittyvään toimintaan. 

Tai ehkä se kuntoutustuki olisi hienolta kuulostava asia esimerkiksi paikallisessa ravintolassa. Sillä varmaan saa paljon hyviä ystäviä. Eikä kenenkään tarvitse katsella sitä, jos vaikka joku onnettomuuden uhri tai työyhteisön musta lammas tulee jossain tilaisuudessa vastaan. Silloin ei kukaan voi tehdä omia päätelmiään kyseisen henkilön työkyvystä tai muista asenteista. 

Psykiatriset syyt ovat joskus olleet asia, jolla ainakin on yritetty välttää erilaisia maksuja, kuten palkkakuluja. Samoin sillä että “joku on hullu” on perusteltu syrjimistä, yksin jättämistä sekä takana tapahtuvaa panettelua ja mustamaalaamista. Noita asioita voidaan kutsua myös nimikkeellä “kunnianloukkaus”. 

Mutta kuten me kaikki varmaan tiedämme, niin työkyvyttömyyttä on monenlaista. Eli mitä tehdään silloin jos ihminen on sosiaalisesti työkyvytön? Alkoholismi ja narkomania ovat asioita, jotka voivat viedä työkyvyn hyvinkin nopeasti. Samoin sitten on olemassa niin sanotusti “asenteellisesti työkyvyttömiä”. 

Tuo asenteellisesti työkyvytön tarkoittaa sitä työntekijää, joka on istumassa koko päivän polttamassa tupakkaa, eikä mikään työ ehkä maistu tällaiselle henkilölle. Siis tietenkin tällaisten henkilöiden kohdalla olisi varmaan tilastojen kannalta parempi, että heidät siirretään eläkkeelle. Näin ollen kyseisten ihmisten ongelmia ei tarvitse päivästä toiseen selvitellä. Siis mitä pitäisi tehdä ihmiselle, jota nyt vain ei huvita tehdä työtä? Kun ajatellaan sitten sitä, että työkyvyttömyyseläke ratkaisee työvoimatoimistojen ongelmia, niin silloin unohdetaan se, että työkyvytön siirtyy toisen tuen saajaksi. Näin sitten hänet ohjataan toiselle luukulle. 

Jossain YLEn jutun kommentista luin, että työvoimatoimiston työntekijät ovat ikään kuin psykologin asemassa, ja he eivät sen takia ehdi tehdä työtään. Tässä mielenkiintoinen kysymys. Eli miksi psykologeja ei voida siirtää työvoimatoimistoon. Siis siten että heidän työhuoneensa olisivat ehkä työvoimatoimiston tiloissa voisi auttaa asiaa. 

YLEn jutun mukaan Lahden kaupunki on aloittanut pilotin, jossa asiakkaita ohjataan Mehiläiseen. 

“Tänä vuonna Lahti maksaa Kelalle työttömyysetuuksia 25 miljoonaa euroa.”(YLE)

“Tammikuussa kaupunki aloitti pilotin, jossa työkyvyttömiä yritetään saada pitkäaikaistyöttömien joukosta sairaspäivärahalle, kuntoutustuelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle.”(YLE)

“Lahden työllisyyspalvelut ovat etsineet asiakkaistaan sopivia henkilöitä pilottiin. Mukaan lähteneet ihmiset ovat päässeet Mehiläiseen, jossa monialainen tiimi tutkii heidän työkykyään sekä kuntoutuksen mahdollisuuksia.” (YLE)

“Tutkimukset, jotka liittyvät asiakkaan työkyvyn arviointiin, ovat osallistujille ilmaisia.” (YLE)

“Lahden työllisyysjohtaja Taisto Tuominen laski kahden työkyvyttömyyseläkkeelle päässeen kuusikymppisen osalta pilotin taloudellisia vaikutuksia.” (YLE)

“Tuomisen laskelman mukaan pilotti säästi kaupungin rahoja 15 000 euroa, kun potista vähennettiin Mehiläiselle maksetut rahat. Säästöt ovat huomattavasti suurempia, jos myös nuoremmat saavat myönteisiä päätöksiä.” (YLE)

https://yle.fi/a/74-20226208

Eli varmaan Mehiläinen myös saa jotain tästä projektista. 

Se että jossain työvoima kurssilla on sellainen “asenteellisesti työkyvytön”, saa aikaan sen, että hän saattaa jopa varata työkyvyn arviointeja koko ryhmälle. Eli työkyvyttömyyseläke varmaan olisi tilastojen kannalta hyvä asia, mutta miten sitten yksittäisten ihmisten kohdalla tuon ratkaisun laita on? Sosiaalisesti työkyvytön voi silloin rauhassa avata korkin, ja sitten antaa mennä. Siinä sitten lähtevät asunto ja kaikki muukin. Ja ongelma on siinä, että sosiaalisesti työkyvytön näkee tuon työkyvyttömyyseläkkeen ikään kuin jatkettuna lomana. 

Työelämä sekä työnhaku on muutakin kuin vain rahan käyttöä tai saadun tuen nimeä. Se on myös asia jossa puhutaan kokonaisvaltaisesta toiminnasta. Eli työnhaku pitää myös sisällään sosiaalisia tilanteita sekä mahdollisuuden kohdata muita ihmisiä. Kun me puhumme työkyvyttömyydestä, niin silloin kohtaamme siis sosiaalisesti työrajoitteisia sekä esimerkiksi mielenterveyden takia kuntoutuksessa olevia ihmisiä. Me unohdamme silloin että nuo ihmiset saattavat eriytyä muusta yhteiskunnasta erittäin helposti. Kun ei tarvitse mitään tehdä, niin silloin voi antaa mennä vain. 

Ja kuten tiedämme, niin eläkkeet eivät ole yleensä kovin suuria. Toki ajatus esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeestä voi auttaa jonkin verran, mikäli ajatellaan, että työkyvyttömyyseläkettä odottaessa henkilö käyttää esimerkiksi omia säästöjään, ja parin ensimmäisen vuoden aikana käytetään henkilön omia eläkesäästöjä. Näin voidaan tehostaa sitä rahan kautta ajattelua. Kun työttömyys saadaan päättymään, niin silloin he siirtyvät jonkun toisen elätettäväksi. 

Eli kuten tiedämme, niin työkyvyttömyyden syy on yksilöllinen. Mitään yleistyksiä ei tuon asian kohdalla voida suoraan lähteä tekemään. Yleisesti ottaen työkyvyn arvioinnissa pitäisi ottaa huomioon asiakkaan oma näkemys asiasta. Työkyky voi lähteä onnettomuudessa, mutta sitten samalla tietenkin onnettomuuden syyt voivat olla erilaisia. Jos työkyvyttömyys johtuu toisen henkilön huolimattomuudesta tai esimerkiksi pahoinpitelystä, niin silloin työkyvyttömyyden aiheuttaja on noissa tapauksissa velvollinen korvaamaan myös näitä kustannuksia.  Jos syynä on esimerkiksi alkoholin käyttö työpaikalla, niin silloin vakuutus ei korvaa kustannuksia. 

Toki ihminen voi olla esimerkiksi stressin takia sairasloman tarpeessa. Mutta silloinkin stressiin voi olla monia syitä. Mikäli syynä stressiin tai työstä kieltäytymiseen on uhkailu, niin silloin uhkailun voidaan katsoa olevan asia, jonka mukaan henkilö on ilman omaa syytään työkyvytön. Mutta siis se että jokainen, joka on pitkäaikaistyötön pääsee johonkin työkyvyn arviointiin, mikä on hänelle ilmainen, saattaa aiheuttaa sen, että joku työvoimavirkailija alkaa työntää noita ihmisiä jonkun toisen tuen tai paikan piiriin. Näin työvoimatoimiston kustannukset saadaan alas, mutta se lisää vastaavasti esimerkiksi sosiaalitoimen menoeriä. 

https://yle.fi/a/74-20226208