Miksi Venäjä on menettämässä etunsa Ukrainan sodassa?

Venäjän tapa sotia on se, että vain päämäärä ratkaisee. Se miten suuria tappioita tuo päämäärän saavuttaminen aiheuttaa ei ole komentajan asia. Siis komentajan tehtävä on saada joukot kohteeseensa, eli hänen ei tarvitse välittää tappioista. Venäjän ylivoima miehistön määrässä on ollut paperilla suuri. Mutta kuten tiedämme, niin myös miehistön laadulla on merkitystä. Vaikka venäläiset komentajat kykenevät tekemään enemmän tappioita, niin mikään armeija  ei kestä tappioita loputtomasti. 

Venäjän sodanjohto ajatteli ilmeisesti jonkinlaisessa paniikkitilanteessa, että se kykenee nopeasti korvaamaan sodan alussa tapahtuneet eliittijoukkojen tappiot siten, että se lähettää noita kouluttajia rintamalle. Seurauksena oli se, että myös joukko erikoisjoukkojen sekä parhaiden rynnäkkö joukkojen johtajista ja kouluttajista oli kuollut. Esimerkiksi laskuvarjo- ja erikoisjoukkojen operaation epäonnistuminen Kiovassa sodan alussa söi paljon Venäjän parhaiden joukkojen materiaalia. Venäjä ei myöskään ollut ilmeisesti varautunut näin pitkään sotaan. 

Yksi Venäjän ajatuksista lähteä tähän Ukrainan sotaan on ilmeisesti ollut se, että asevoimissa on menossa sukupolvenvaihdos. Afganistanin sodan päätös Neuvostoliiton osalta oli se, kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista vuonna 1989. Tuosta vetäytymisestä on kulunut noin 40 vuotta. Ja se tarkoittaa sitä, että ne miehet jotka silloin lähtivät sotaan ovat nyt eläköitymässä. 

Joten uskoisin että Putinin ajatus tuosta Ukrainan operaatiosta oli se, että tuon operaation kautta uudet upseerit ja tulevat kouluttajat saisivat taistelukokemusta sekä samalla myös kovaa mainetta. Ja siksi nuo Venäjän tappiot saattavat olla kipeämpiä kuin kukaan uskoo. Eli jos sitten on käynyt niin, että kouluttajia ei ole, niin se vaikuttaa joukkojen osaamiseen erittäin paljon. Jos kouluttajia ei ole, niin joukkojen uudelleen rakentaminen on vaikeaa. 

Samoin Putinin vastaiset mielenosoitukset olivat alkaneet Venäjällä. Putin määräsi sisäministeriön erikoisjoukot hajottamaan nuo mielenosoitukset. Ja Ukrainan sota antoi hänelle mahdollisuuden kääntää ihmisten huomio pois opposition kohtelusta. 

Mutta kute tiedämme. Venäjä uskoo valtionsa valtavaan kokoon. Ukraina ei sitä kykenisi miehittämään ainakaan kovin helposti. Valtion asevoimien tuhoaminen ei poista sitä kartalta. Eli myös maa-alueiden haltuun ottaminen on tärkeää. 

Ongelma tässä tilanteessa on se, että Venäjän asevoimissa ydinaseiden merkitys kasvaa, kun sen konventionaaliset joukot eivät ole pystyneet suorittamaan tehtäviään, niin Venäjän johto saattaa yhä enemmän turvautua ydinaseisiin. 

Venäjän johdon suurin ongelma on siinä, että siellä kaikki sodankäynti on koteloitu erittäin tarkasti. Siis periaatteessa voidaan sanoa, että Venäjän rintama koostuu laatikoista. Samanarvoiset komentajat eivät kommunikoi keskenään, vaan kaikki viestit ilmeisesti kierrätetään rintaman takana olevan esikunnan kautta. 

Se tekee vaikeaksi reagoida nopeasti tilanteeseen, jossa esimerkiksi oma hyökkäys on aiheuttanut suuria tappioita omille joukoille. Kun komentajan täytyy odotella esimiehen käskyä toimia, niin voitot valuvat usein hiekkaan. Eli suurten tappioiden takia esimerkiksi asemien pitäminen tai hyökkäyksen jatkaminen voi olla vaikeaa. Ja asiaa ei yhtään helpota se, että jos komentaja ei tee omia tappioita, niin häntä saatetaan epäillä esimerkiksi henkilökohtaisen suosion hankkimisesta. Ja tuo epäilys saattaa johtaa jopa epäilyyn vallankaappauksesta. Tai sen valmistelusta. 

Voi olla että sodan alussa osa komentajista teki tappioita tahallaan. He saattoivat yhdessä Putinin kanssa ajatella sodan olevan loistava tilaisuus tapattaa ihmisiä, jotka ovat heille kiusallisia. Venäjän asevoimissa simputtaminen on ainakin ollut hyvin yleistä. Ja useita miehiä on kuollut noiden tekojen seurauksena. Korruptoituneet upseerit eivät ole tehneet mitään noiden asioiden selvittämiseksi. Ja noista asioista on varmasti vaadittu tutkimuksia, joten sen takia joku on saattanut haluta sotaa, koska sen avulla pääsee helposti eroon kiusallisista todistajista. Eli noiden todistajien voidaan sanoa kaatuneen vihollisen tulituksessa. 

Kun puhutaan sitten tappioista, niin niiden korvaaminen ei ole rintamalla olevan komentajan asia. Vaan uusien joukkojen haaliminen sekä kouluttaminen ovat selustassa palvelevien miesten ongelma. Kun Venäjä menettää esimerkiksi taisteluhelikopterin, niin se ei kykene samalla tavalla korvaamaan helikopterin mikropiirejä kuin jos NATO menettäisi samanlaisen helikopterin. Ja helikopterin asejärjestelmät vaativat mikropiirejä. 

Juuri kyvyttömyys korvata rauhan aikana valmistettuja välineitä on Venäjän Akilleen kantapää. Toinen suuri ongelma on ollut korruptio. Eli miehet eivät ehkä olekaan saaneet sitä koulutusta, mitä papereissa lukee. Venäjän asevoimien perinteet eivät myöskään kannusta kehittämään osaamista itsenäisesti. Se että kaikkinainen tiedonhankinta vaatii eri käskyn tekee tuosta armeijasta sellaisen, että sen kyky mukautua muutokseen on huonompi kuin mitä sen pitäisi olla. Asenne jonka mukaan joku muu hoitaa asiat saa aikaan koulutuksen vanhentumista. 

Voiko Venäjä on johto käskeä laukaista ydinaseet, ja valehdella niiden käyttäjille, että he lähettävät matkaan kineettisen energian taistelukärkiä. 

Venäjän asevoimien suuri ongelma on siinä, että koko voimaa verrataan aina sisäministeriön joukkojen voimaan. Venäjän doktriinin mukaan rintamalla olevien joukkojen tulivoiman pitää aina olla pienempi kuin sisäministeriön joukolla, jotka on tarkoitettu kapinoiden kukistamiseen. Saattaa olla niin, että Venäjän halu käyttää keskimatkan“Oreshnik” ohjuksia Ukrainan sodassa on tarkoitettu pelottamaan omia ja vihollisia. Eli tarkoitus voi olla lähettää viesti siitä, että ydinkärjillä varustettuja ohjuksia tullaan käyttämään, sekä omia että vihollisia vastaan, mikäli Putin tuntee asemansa uhatuksi. 

Kyse olisi tuolloin harjoituksesta, minkä tarkoitus on testata ydinaseita käyttävien joukkojen uskollisuutta. Aina on mahdollista, että Putin asettaa ydinkärkiä näihin aseisiin, kertomatta siitä niitä käyttäville miehille. Juuri malli missä kukaan ei saa muuta kuin tarvitsemaansa tietoa tukee juuri tällaista operaatiota. Periaatteessa ydinaseiden laukaisemisesta vastaavien upseerien ei tarvitse tietää, että laukaisevatko he ydinaseita. 

Vai onko ohjuksissa kineettisen energian kärjet?. “Oreshnik” on varustettu kineettisen energian käräjillä. Mutta niiden tarkkuus on 200 m luokkaa. Tuo tarkkuus ei ole tarpeeksi hyvä, jotta “Oreshnik” olisi tehokas sotilaskohteita vastaan. Mutta se riittää ydinaseiden käyttöön. Syy miksi hypersooniset taistelukärjet ovat ongelmallisia on niiden ympärille muodostuva plasma kerros. 

Tuo plasma estää tutkan käytön, koska radioaallot eivät läpäise tuota ionisoituneen ilman kerrosta. Samoin barometrinen ja kosketus sytytys eivät ehkä ehdi toimia tarpeeksi nopeasti, jotta imploosio mekanismi ehtii laukaista aloitus panokset, ja painaa plutonium-kappaleet yhteen ja aloittaa fissioreaktion. Joka laukaisee fuusion vetypommin fuusio vaiheessa ennen kuin kärki hajoaa. Ja se tekee niistä kärjistä hiukan hankalia laukaista. Kineettisen energian kärjet tarvitsevat taas suurta tarkkuutta. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012050849.html