Kukaan ei jaksa olla loputtomiin tehokas. (Samu Sirkan kesätervehdys)

Mitähän Samu Sirkka eli Pinocchio-nuken omatunto sanoisi, jos Pinocchio olisi suunnitellut nykyaikaisen työelämän. Nykyisen työelämän kuormittaminen on erittäin yleistä. Tehokkuutta mitataan siten, että kuinka paljon rahaa ihminen tuo yhtiölleen. Ja samalla tietenkin tehokkuuden mittariksi ei enää riitä työsuoritusten määrä. Tai hyväksyttyjen työsuoritusten prosentuaalisena osuutena. Siihen on liitetty se, kuinka paljon aikaa päivässä työntekijä viettää työpisteessään. 

Jos työntekijä on poissa työpisteestään, niin hän on sitten suoraan sanottuna viettämässä tehotonta aikaa. Ja tehoton aika voidaan merkitä miinus ja tehokas aika eli aika jonka aikana henkilö tuo voittoa yritykselle plussalla. Jos henkilö on WCssä, niin se aika on miinusta. Ja jos hän on työpisteessään, niin se on plussaa. Ja jos plus-miinus tilasto on sitten kovin miinusmerkkinen, niin se merkitsee potkuja. 

Kun ihmistä kuormitetaan jatkuvasti, niin seurauksena on jossain vaiheessa murtuminen. Jos se että tekee työt nopeasti ja hyvin vain kasvattavat omalla pöydällä olevien tehtävien määrää, ja samalla esimerkiksi työpaikalla on jatkuvasti pinnalla se, että jokainen työntekijä kokee että hänet voidaan suoraan paiskata ulos, jos hän ei ole tehokas, niin silloin tilanne saattaa muuttua niin, että ihminen ei enää jaksa töissä. Ihmistä kohdellaan kuin koneen osaa. 

Hän ei ole mitään, kun hän tulee sisään. Hän saattaa olla muille ikään kuin vain välttämätön paha, jolle tehdään selväksi, että hän saa lähteä heti, kun sopivampi löytyy. Ja kun työhön tullaan, niin paikkaa on saattanut hakea 200 ehdokasta. Näin tehdään selväksi se, että jos työ ei maistu, niin uusia tarjokkaita on paljon. Joten työtehtävien opettelu kannattaa aloittaa heti, niin ei tarvitse huomata olevansa tehoton. 

Työympäristössä tapahtuvaan syrjintään on vaikea puuttua. Nimittäin ihminen ympäröi itsensä helposti ihmisillä, jotka ovat hänen itsensä kaltaisia. Jos työpaikalla kiusaaja on esimerkiksi työpaikan esimies. Niin muut työntekijät ovat usein hänen itsensä kaltaisia. Heillä on kaikilla samat käsitykset asioista. Eli samalla tavalla kuin koulukiusaaja, niin työpaikkakiusaaja kerää ympärilleen joukon ihmisiä, joilla on samat näkemykset, kuin hänellä itsellään. Ja jos esimies on ollut tarpeeksi kauan työpaikassa, niin hän on miehittänyt koko työpaikan itsensä kaltaisilla ihmisillä. Joten jos yksi joukosta kiusaa, niin se sitten antaa hyvän syyn olettaa, että myös muut tuossa joukossa kiusaavat. Tai muut vähintään suhtautuvat kiusaamiseen hyväksyvästi. 

Työelämässä tärkeintä on olla tehokas. Jos työtehtävät sujuvat hiukan liian nopeasti, niin se sitten lisää tehtävien määrää. Eli nopea ja tehokas työntekijä hukutetaan tehtäviin. Hänelle saatetaan ohjata ne tehtävät, mitä toisilta jäi tekemättä. Tauot korvataan jollain energiajuomalla, ettei johtaja näe että ihminen ei ole tehokas. Jos ihminen on liian tehokas, niin hän on pyrkyri. Jos hän on liian tehoton, niin hän on laiskimus. Jos hän on liian hiljainen, niin hän on autisti. Jos hän on liian äänekäs, niin hän on häirikkö. Henkilö  voi myös olla liian lihava tai liian laiha. 

Hän voi olla liian nössö. Hän voi olla myös liian äänekäs, liian kärkäs ottamaan asioihin kantaa. Tai liian liian hissukka. Tai sitten hän voi olla myös liian väkivaltainen, jos hän uskaltaa puolustaa itseään. Siis varsinkin enemmistön vastustaminen tekee hänestä väkivaltaisen. Joten jos päällesi käydään ylivoimalla ja uskallat panna vastaan, niin varmasti teet teon, jota ei voida antaa anteeksi. Miksi kukaan ostaa kavereille karkkeja, jos hän kuitenkin saa nenilleen. Jos ihmisen sosiaaliset, weli keskustelutaidot ovat heikot, niin kuinka monta kertaa hänelle on karjuttu? Tuo sana “hiljaa”? Jos kukaan ei keskustele ihmisen kanssa, niin hän ei kyllä sitten opi sosiaalisia taitoja mistään. 

Siis se joka lyö takaisin aloittaa tappelun. Kun ihminen sitten viimeisillään kannetaan anorexian tai bulimian takia sairaalaan, niin tietenkin hänellä on paljon puhuttu syömishäiriö. Se miten häntä on haukuttu lihavaksi tai laiheliiniksi usein jääkin sitten mainitsematta. 

Tehokkuus on sitä, että työntekijät tekevät työtä kahdeksan tuntia päivässä ilman taukoja. Jos ihminen pitää ylimääräiseksi katsotun tauon, niin hän ei ole tehokas. Tehokkuus on siis asia, mikä osoitetaan istumalla jatkuvasti työtä, josta yhtiö maksaa palkkaa. Työajan käyttö on siis tärkeä asia, kun työntekijän asennetta sekä jatkoja ajatellaan. Työntekijä ei saa missään nimessä tehdä työpaikallaan mitään muuta kuin tuijottaa ruutua tai tehdä jotain muuta työtä. Jos liikaa vapaa-aikaa sattuu löytymään, niin työnantaja siirtää silloin huomion siihen, miten noita tehtäviä voidaan työpaikalla jakaa uudestaan. Tekoäly on tietenkin suuri uhka, koska se tarkoittaa sitä, että työntekijä voi hieman rentoutua kesken työpäivää. Se että hän avaisi sosiaalisen median varmaan aiheuttaa koko työympäristön romahtamisen. 

Jos tekoälyllä onnistutaan tehostamaan työpaikan ajankäyttöä 50%, niin silloin varmaan 50% työntekijöistä saa lähteä. Siis missään nimessä sillä ei ole väliä, miten paljon työntekijä tekee töitä. Hän voi olla mestari, joka tekee vaikka miten paljon raportteja tai taulukoita. Mutta jos hän sitten sattuu olemaan hiukan liian usein vessan ovella, niin hänet voidaan tietenkin poistaa yrityksen palveluksesta. Siis hän voi tehdä vaikka 8 raporttia päivässä, ja joku toinen voi tehdä samoja raportteja samalla tarkkuudella vaikka 4, niin kuitenkin pääasiallinen ongelma on tuolloin se, että tämä toinen joka tekee enemmän raportteja ei käytä työaikaansa siten, kuin siitä maksetaan. 

Se että ihmisten työpanosta mitataan siten, että he voivat tehdä vielä vähän enemmän työtä tietenkin stressaa. Se että ihmistä kuormitetaan aina vain enemmän saa aikaan sen, että hän lopulta palaa loppuun. Eli ajatus siitä että työntekijä lähtee eläkkeelle 50 vuotiaana varmaan ilmenee erittäin hyvin tässä mallissa.  Nykyaikaisessa työelämässä ongelma on siinä, että me emme etsi vahvuuksia. Me etsimme heikkouksia. Me etsimme vikoja, joita voidaan käyttää henkilön poistamiseksi työelämästä. Kun otamme ihmisen töihin, niin ajattelemme ensimmäiseksi, mistä hänelle löytyy korvaaja. 

Eli miten pääsemme hänestä eroon. Ja tavoite on selkeä. Kun ihminen jää pois kärrynpyörästä 40 vuotiaana ja kuolee alle 70 vuotiaana keuhkosyöpään, niin hän ei sitten kasvata turhaan eläkkeensaajien määrää. Eli valtion kannalta varmaan olisi hyvä, että henkilö ajaisi paljon autolla, maksaisi paljon alkoholi- ja polttoaineveroa sekä tupakkaveroa. Näin hänen saamansa palkkarahat voidaan kierrättää takaisin yhteiskunnalle. Jos hän sattuisi vaikka putoamaan Mount Everestiltä, niin hän ei toisi silloin edes varhaiseläkkeen kustannuksia valtion kassaan. 

Varmaan olisi tärkeää, että ihminen itse jäisi eläkkeelle. Näin ei kenenkään tarvitse käydä läpi sitä, miten tuota loppuu palanutta henkilöä on kannustettu tekemään töitä vähän paremmin ja tehokkaammin. Samoin hänelle ei tarvitse maksaa eläkettä, kunnes lääkärintodistus saadaan valmiiksi. 

Koska maassamme ei muita asioita huomioida kuin virheitä. Niin rakentavan palautteen jälkeen itsetunto on kuin musta aukko. Siitä ei paljon ole jäljellä. Kun toinen ei ole osannut, niin miksi hän ei ole voinut lähteä vaikka siivoamaan. Tai edes pysynyt poissa jaloista. Kun tuo palaute annetaan karjumalla, niin muut saavat nauraa vedet silmissä.

Alkavat muistisairaudet ovat asia, mikä varmasti stressaa. Eli kun niistä kirjoitellaan kaiken aikaa, niin ne saattavat aiheuttaa sellaisen tilanteen, että työkaverit alkavat nähdä noita oireita jossain työyhteisön jäsenessä. Kun hänet sitten poistetaan muonavahvuudesta, niin tilalle saadaan ottaa joku nuorempi, ja kauniimpi ja lihaksikkaampi. 

Stressi saattaa usein eskaloitua. Stressaantunut ihminen saattaa huutaa alaisilleen kurkku suorana. Hän saattaa käyttää liikaa alkoholia, mikä aiheuttaa huolta lähipiirissä. 

Stressi saa aikaan sen, että henkilö saattaa ryhtyä juopottelemaan sekä polttamaan tupakkaa tai ryyppäämään. Ja tietenkään tuollaiset elämäntavat eivät ole kovin hyvät esimerkiksi muistia ajatellen. Eli stressi ilmeisesti ei itse aiheuta muistisairauksia, mutta stressin seuraukset kuten kohonnut alkoholin käyttö, elämäntapojen huononeminen, kuten liikunnan vähyys, tupakointi alkoholin käyttö sekä lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö ja huumeet kuten kokaiini voivat vaikuttaa negatiivisesti myös muistiin. 

Mikäli sitten puhutaan esimerkiksi suotuisasti muistisairauksiin vaikuttavasta Omega-3 rasvahaposta, niin noihinkin asioihin kannattaaa suhtuatua hiukan varauksellisesti. Nimittäin Omega 3 rasvahappoja käyttävät ihmiset saattavat suoraan sanottuna omata hieman keskimääräistä paremmat elämäntavat. Ja tietenkin esimerkiksi imppaajilla, alkoholin ja huumeiden käyttäjillä voi olla suurempi mahdollisuus saada muistisairaus. Kun ihminen liikkuu huonossa seurassa, niin hän voi myös kohdata pahoinpitelyitä sekä muutenkin kolhia päätään keskimääräistä useammin. 

Stressiä ei yhtään vähennetä lehtijuttujen avulla, joissa antaumuksella kuvaillaan tilannetta, jossa henkilö ei aamulla muistanut mihin hän on avaimensa pistänyt. Ja illalla hän oli vegetatiivisessa tilassa. Eli jatkuva negatiivisten asioiden korostaminen stressaa meitä kaikkia. Kun katsomme esimerkiksi tarinoita siitä, kuinka henkilö on kävellyt kadulla, ja yllättäen saanut aivoinfarktin, tai kun henkilö on käynyt pienen yskän takia lääkärissä, ja sitten aivan yllättäen keuhkoista on löytynyt perunan kokoinen kasvain, niin varmaan tällaiset jutut aiheuttavat jokaisessa meistä stressiä. Juuri nämä terveyteen liittyvät uutiset saavat aikaan sen, että olo on kuin “Kotilääkäri”--kirjaa luettaessa. Ihminen alkaa suoraan peilata sekä etsiä noita oireita omasta päästään sekä kehostaan. 

Ja asiaa tietenkin edesauttaa se asenne, että henkilö itse ei ehkä tiedä mitään tuosta tilasta. Joten “hänen asemassaan” etsitään oikea lääkäri, tai etsitään pääsyä sairaseläkkeelle. Siis meistä kukaan ei itse kykene arvioimaan omaa jaksamistaan tai omaa mielenterveyttään. Vaan arviointia pitää tietenkin tehdä jonkun sukulaisen tai ystävän kautta. Näin saadaan kaikki asiat kärjistettyä. Ja edessä odottaa muhkea 600 euron eläke. Joka sitten varmaan takaa jaksamisen sekä stressittömän elämän. Näin saamme sitten sellaisen pilvilinnojen tekijän ja taivaanrannanmaalarin palautettua suoraan arkitodellisuuteen. 

Hän ei enää unelmoi paikasta ison yhtiön johtajana. Tai matkasta jonnekin kauas eksoottiseen maahan. Vaan koko aika kuluu mukavasti jossain neljän seinän sisällä istuessa. Mutta ehkä se sitten vähentää stressiä. Stressi on kokonaisvaltainen asia. Se ei synny yhden tapauksen seurauksena. Se on seurausta useista erilaisista kuormittavista asioista. Työpaikan huono ilmapiiri, pelko, unettomuus sekä monet muut vastaavat asiat saavat aikaan stressiä. 

Mikäli ihminen pohtii jatkuvasti niitä ikäviä asioita, niin hän varmasti masentuu. Hän näkee itsensä huonona työntekijänä, jonka arvo on sama kuin jollain rätillä. Kun ihminen kokee olevansa jotenkin huono, niin hän jää varmasti yksin. Tai hänet saatetaan jättää yksin, koska joku näkee hänet autettavana ihmisenä, jonka pöydän vieressä seisoo jatkuvasti joku työnjohtaja. Ihmisen muisti on rakentunut suojelemaan lajiamme. Sen takia me emme näe positiivisia asioita. Me näemme ja muistamme negatiiviset asiat aina paremmin. Ja juuri tuo asia saattaa muuttaa ihmisen elämän negaatioksi. Hän saattaa nähdä kaikki asiat negatiivisina. 

Se mikä sitten korostaa riittämättömyyden sekä huonouden tunnetta on se, että jonkun muun pitää aina saada kunnia siitä, missä ihminen onnistuu. Aina pitää olla joku, joka on tukenut, joku  joka on uskonut. Ja joku joka on löytänyt sen ja sen osaajan. Kun ihminen onnistuu, niin ansiot pitää aina jakaa jonkun toisen kanssa. Jos ihminen epäonnistuu, niin hän sitten saa kantaa seuraukset yksin. Eli jos henkilö ei vain saa jotain asiaa tehdyksi, niin hänelle kerrotaan siitä, miten suuren pettymyksen hän on milloikin tuonut. Eli alaisen tehtävä on miellyttää muita ihmisiä. Jos hän ei miellytä muita, niin seurauksena on sitten lähtö pois työelämästä. Ja näin kaikki ovat tyytyväisiä. 

Tai siis kaikki muut paitsi se, joka saa lähteä kohti ovea. Hän ei varmaan ole tyytyväinen yhtään mihinkään. Mutta ketä hänen mielipiteensä kiinnostavat. Riittää että hän pysyy poissa näkyvistä, eikä hänen tarvitse myöskään puhua mitään millekään muulle, kuin omille vanhemmilleen. Ja usein tällaista henkilöä kohdellaan muutenkin kuin lasta. Hän ei kykene muka päättämään itse mistään. Häntä ei tarvitse ottaa mihinkään mukaan. Ja kaikki mitä hänestä puhutaan suodatetaan noiden lääkärintodistusten kautta. 

Kun henkilöllä on joku lääkitys, niin hän ei varmaan sitten halua käydä myöskään missään ravintolassa, Hän ei muuta halua kuin siivota lattioita. Hän haluaa siis vain olla rauhassa. Eikä hänen sovi myöskään seurustella, niin eivät huonot geenit pääse leviämään. Joten ratkaisu voisi olla esimerkiksi sterilisaatio. Näin myös tiettyjen ihmisten hyvyys tulee ilmi. Sikojen palleista nostetaan suurempi meteli, kuin ihmisten palleista. 

Siinä nurkassa istuessa, kokakolaa juodessa sekä pikkusiskon tai pikkuveljen häävieraita seuratessa aika kuluu mukavasti eikä stressistä ole tietoakaan. Ja varmaan tuollaisen ihmisen vanhemmilta on helppoa kysäistä, että milloin tämä tylsimys on lähdössä kotiin. Näin ei tuota seinäkoristetta, seinälamppua yms. tarvise itseään vaivata millään asioilla. Eikä kenenkään tarvitse nähdä mitään hourailuja, kuten ajatuksia siitä, että tuo negatiivisten ajatusten magneetti voisi antaa itsestään muuta kuvaa, kuin mitä hänestä on annettu toisten toimesta. 

Siinä joku saattaa jopa jossain vaiheessa käydä kertomassa, että he tarvitsevat siitä yhden tuolin. Ja näin on sosiaalisten taitojen harjoittelua ollut aivan tarpeeksi. Kun illalla lähdetään kotiin vanhempien seurassa, niin se tuntuu niin hyvältä. Kun ikää on vajaa 25, ja tietenkin surkeat tulot, lääkitys sekä siitä johtuva “pieni” painon nousu varmaan saavat myös oman sosiaalisen verkoston supistumaaan.  Kun häntä ei kutsuta mukaan, niin sitten hän välttyy ikäviltä asioilta. 

Kun ihminen ei tee itse mitään, niin silloin hän ei kohtaa epäonnistumisia. Mutta hän ei myöskään voi onnistua missään. Ja varmaan 60-vuotiaana on hauska kuulla, että kukaan ei ole koskaan estänyt menemästä esimerkiksi iltakouluun. Kun ihminen odottaa jatkuvasti muiden käskyjä, niin hän varmasti pysyy arvojärjestelmän pienimpänä suorittajana, jolle valutetaan ne tehtävät joita kukaan muu ei viitsi tai halua tehdä. 

Samoin jokainen ihminen voi suoraan katsella tuota henkilöä alaspäin. Eikä hänellä ole varmaan itsellään ole halua lähteä kenenkään mukaan jatkoille. Joten tietenkään häntä ei myöskään voida kutsua mukaan. Eihän moista ilonpilaajaa missään edes haluta nähdä. Kun sitten toinen unelmoi jostain suuresta, niin tietenkin nuo unelmat pitää välittömästi lopettaa. Eihän se käy, että ihminen joka on määrätty johonkin masennus- yms.hoitoon edes unelmoi mistään muusta kuin tiskarin tai siivoojan apulaisen työpaikasta, Hän ei saa saada missään tapauksessa mitään johtotehtäviä, Eikä hän saa edes tehdä muuta kuin jotain hyvin pieniä tai muuten helppoja tehtäviä. 

Eli varmaan sairaseläkkeet, masennukset sekä muut vastaavat asiat ovat joidenkin mielestä upeita asioita. Siis elämä vain näyttää silloin sitä karumpaa puolta hyvin nopeasti. Itse jokainen meistä voi suositella muille sitä eläkettä, jos ei itse joudu elämään vajaa 600 euron kuukausituloilla. Mutta asiat voidaan aina hoitaa siten, että kukaan ei koskaan saa tuota asiaa tietoonsa. Kun ihminen lakkaa olemasta toisten silmissä, niin hän ei silloin herätä mitään ikäviä kysymyksiä siitä, miten näin pääsi tapahtumaan. Elämä on upeaa, jos sen oikein oivaltaa. Jos rahaa on taskussa, niin silloin ei päätä paljon pakota. jos oma ranta on joku Helsingin Hietaniemen ranta sekä asunto Vantaan korsossa. 

Niin siitä sitten on tuo valtion rahojen haaskaaminen kaukana. Vetta saa pullosta. Sosiaalihuollosta saa polkupyörän. Joten siinä sitten voi polkupyörän kaltaista menopeliä käytettäessä omaa kuntoa kohotella. Eli jos ihminen ei koskaan hikoile, niin silloin kuntoilu tai liikkuminen on täysin turhaa. Harley Davidson voi olla hyvinkin hulppea menopeli, jonka avulla kilometrit tarttuvat sutjakasti, mutta kuitenkaan Harley Davidson ei kuluta kaloreita samalla tavalla kuin polkupyörä. Mutta siis tietenkin kaikki tällaiset asiat varmaan ovat niitä, mistä voidaan silloin tällöin keskustella. Kun ihminen haluaa juhlia, niin hän varmaan tarvitsee siihen hiukan rahaa. Jos rahat otetaan pois, niin silloin ei tuota henkilöä enää tarvitse nähdä häiriköimässä jotain festivaaleja.