Tekoäly ei itsessään ole uhka, Vaan sen käyttäjä on uhka,

Tekoäly ei itsessään ole uhka, Vaan sen käyttäjä on uhka, jos hän käyttää tekoälyä väärin. Ja esimerkiksi valtio sekä yhteiskunta päättävät siitä mikä on tuota “väärin” ja mikä  on tuota “oikeaa” käyttöä. Tekoälyä vastustetaan samoilla argumenteilla kuin Internetiä aikoinaan.  Mutta kuitenkin itse olen sitä mieltä, että historia toistaa itseään. Vastustuksesta huolimatta Internet on tullut jokaiseen kotiin ja jokaiseen puhelimeen. Samoin tekoäly on myös laajentunut lähes jokaiseen laitteeseen. Ja se tietenkin on avannut mahdollisuuden tehdä uskomattoman paljon hyvää. Mutta samalla se on mahdollisuus tehdä rikoksia, joiden volyymi ylittää tajunnan. 

Koskaan ennen ei yksittäinen ihminen ole kyennyt sulkemaan kokonaisia valtioita. Tai viemään muutamia miljardeja dollareita pankeista. Tekoälyä käyttävät kamerat tuovat turvallisuutta. Ne voivat automaattisesti hälyttää vartijoita, jos niissä näkyy esimerkiksi tappeluita tai epäilyttäviä laukkuja. Eli esimerkiksi vartijan nukahtaminen työpaikalle voi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Joku voi tuolla hetkellä jättää laukun esimerkiksi metrojunan pysäkille, ja noissa laukuissa voi aina olla pommi. 

Mutta samalla niiden samojen kameroiden avulla voidaan hankkia sellaista paikkatietoa, joka voi vaarantaa kokonaisen valtion. Eli esimerkiksi Iranin johtajan surmaaminen ei olisi ollut ehkä mahdollista ilman hakkeroituja liikennevalvonta ja turvakameroita, joiden avulla Ali Khamenein liikkeitä kyettiin seuraamaan erittäin tarkasti. 

Anthropic maksoi 1,5 miljardia dollaria kirjailijoiden vaatimuksesta, kun heidän tuotoksiaan on käytetty ilman lupaa Claude-tekoälyn kehittämisessä. Tuo 1,5 miljardia euroa on melko suurelta vaikuttava summa. Mutta itse olen sitä mieltä, että tällainen korvaus on pikkuraha Anthropicin kaltaisille yhtiöille, joiden liikevaihto on kymmenien miljardien luokkaa. Ja nuo korvaukset tietenkin ovat suuret. Mutta ne voivat aiheuttaa muita ongelmia. Nimittäin tällaisten korvausten avulla voivat teknojätit omia valtavia tietomääriä itselleen. Kun puhutaan miljardiluokan korvauksista, niin silloin kuitenkin tuota dataa on käytetty.

Eli tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Ja jos rangaistus on jälkeenpäin miljardien dollarien luokkaa, niin silloin data saattaa päätä yhä suuremmassa määrin IT-jättien taskuihin. Siis suurilla yhtiöillä on varaa maksaa korvauksia tekoälyn kehittämiseen käyttävästä datasta. Mutta millään startup yrityksillä ei tuollaiseen toimintaan ole varaa. Anthropicin liikevaihto on noin 45 miljardia dollaria vuodessa, ja yhtiö on tällä hetkellä raskaasti tappiolla, mikä johtuu ilmeisesti sen tarpeesta sijoittaa rahaa erityisesti infrastruktuuriin, joka kykenee ajamaan sen tekoälyä. 

Yhtiön on perustettu vuonna 2021, mutta sillä ei ole ollut samanlaisia suhteita kuin OpenAillä, joka on toiminut ainakin osan ajasta Mikrosoftin servereitä käsin. Mutta Claude Mythos tekoäly toi tuolle yhtiölle melko suuren julkisuuden, joten tuon julkisuuden avulla ihmiset ovat löytäneet Mythoksen. Mutta sanotaan että tietenkin uudet tekoäly-mallit joiden avulla pidetään yllä asiakkaiden kiinnostusta vaativat valtavasti konetehoa. Samoin uudet asiakkaat vaativat palvelua. Joten tilanne on se, että tekoälyn kehittyessä pitää koko palvelin kalusto uusia. Tekoälyn kenttä on hajaantumassa, ja juuri tuon alan valtava kilpailu aiheuttaa ongelmia. Se että esimerkiksi Kiinalaiset ovat kauppaamassa kiinalaisia tekoäly malleja länteen on tietenkin tietoturvariski. Hakkereiden käsissä tekoäly on äärimmäisen vaarallinen väline. Eli vaikka se ei ole “cool” niin se on tehokas. Ja juuri tehokkuudessa piilee tekoälyn riski. Tekoälyä käytettäessä esimerkiksi verkko- ja erityisesti haavoittuvuustestaus on helppoa. 

Kun joku tekoäly todetaan vaaralliseksi, niin se saattaa ohjata hakkerit käyttämään juuri tuota tekoälyä, 

Samat välineet mitkä helpottavat tietoturva-ihmisten työtä. Toimivat myös hakkerien käsissä. Ja juuri esimerkiksi Kiina houkuttelee ihmisiä sen omistamien sosiaalisen median palveluiden käyttäjiksi sillä, että siellä saa tehdä asioita, joita ei länsimaisilla sosiaalisen median alustoilla saa tehdä. Samoin kiinalaiset saattavat markkinoida omia haavoittustestausvöineitään sekä koodaustyökalujaan myös länteen. Noiden koodaus työkalujen käyttö varmasti saa aikaan sen, että data joka niiden avulla tuotetaan päätyy myös Kiinan viranomaisten käyttöön. Tuossa maassa ei ole samanlaisia tekijänoikeus säädöksiä kuin lännessä. Ja se tietenkin antaa Kiinalle etulyöntiaseman suhteessa länteen. Samoin Kiinassa ei tekoäly keskuksia eli datakeskuksia säädellä lailla samalla tavalla kuin lännessä. 

Eli kansalaisten mielipide ei tuossa maassa vaikuta samalla tavalla kuin muualla. Tekoälyä koskeva aktivismi on upeaa katsottavaa. Mutta apeaa on se, että tuo tuon välineen kehittämisen ykkösmaaksi on nousemassa Kiina. Kiinan suhteet Venäjään ovat hyvät. Joten uskoisin että Kiinalaiset voivat antaa venäläisten operoida omalla tekoälyllään. Samoin hyväntahtoiset hakkerit voivat ehkä hyödyntää kiinalaisia tekoälyjä, jos he antavat samalla hankkimansa datan Kiinan tiedustelun käyttöön. Kun puhutaan välineestä joka on erittäin tehokas varsinkin tuottavuuden sekä hakkeroinnin työkaluna. Niin varmasti voidaan sanoa, että jos joku haavoittuvuus löytyy järjestelmästä, niin puolustajalla saattaa olla parin minuutin verran aikaa reagoida tuohon aukkoon. 

Tai sitten hyökkääjä voi tekoälyn avulla hyödyntää tuota aukkoa varsin nopeasti. Eli pahimmassa tapauksessa skannerien avulla löydetty tietouturvariski jää ilmoittamatta, jos sen löytää joku Kiinasta operoiva hakkeri. Tuollainen aukko saattaa olla hyvinkin arvokas, jos se myydään esimerkiksi pimeillä markkinoilla. Kun puolustajan täytyy muutamassa minuutissa kehittää valtava määrä koodia, niin puolustajan pitää silloin turvautua tekoälyyn. Jos puolustaja hankkii palvelukseensa satoja koodareita, niin hän altistaa silloin järjestelmän muille haavoittuvuuksille. Eli työntekijä voi kopioida koodeja itselleen. Ja myydä ne verkossa.

Tekoälystä luopuminen siirtää uhkakuvat vain toiseen paikkaan. 

Ihmiset puhuvat siitä, kuinka tekoäly vie meidän työpaikkamme, Niin sillon kohtaamme tilanteen, missä ihmisen pitää kiireen takia osata kaikki jo valmiiksi. Eli koodaaja ei suoraan sanottuna saa koskaan edes tehdä virheitä, mutta jos kaikki mahdolliset työpaikat ovat senior-tasoisille osaajille. Mutta ilman harjoittelua juniorista ei tule senioria. Tuolloin työntekijän pitää itsenäisesti harjoitella, ja jos työpaikalla pahin pelko on virhe. Niin silloin tietenkin ihmiset pakotetaan käyttämään tekoälyä. Kun tekoälyä käytetään sekä hyökkäyksiin että puolustukseen. Niin silloin tietenkin kyseessä on kilpavarustelu, jonka loppua ei ole näkyvissä. 

Kun siis puhutaan siitä, miten pahoja tilanteita joku tekoäly voi saada aikaan, niin se saattaa olla jollekin rikolliselle tai vakoojalle kehotus käyttää tuota tekoälyä omiin, ehkä hyvinkin pimeisiin tarkoituksiin. Tekoäly suorittaa perustason koodauksen erittäin nopeasti. Ja juuri tuo asia on se, minkä pitäisi huolestuttaa koko ICT-alaa. Perustason- sekä aloitteleville koodin tekijöille ei löydy töitä. Ja ilman perustason kokemusta ei voida saavuttaa ilman perustason osaamista. Eli tietenkin voimme siirtää työt johonkin Kiinaan tai Intiaan, missä emme edes pääse katsomaan miltä se koodaaja oikeasti näyttää. Hän voi toki myydä innoissaan vaikka koko sovelluksen pohjakoodin jonnekin Kiinaan tai Venäjälle. 

Kaikkein tylsimmän näköiset ohjelmat ovat niitä, joilla tuotetaan eniten luottamuksellista sisältöä. Eli ei ole varmaan sama, että missä maassa koodataan sellaiset sovellukset, joilla kirjoitetaan esimerkiksi puolustusvoimien sekä poliisin raportteja. 

Tekoäly voi  vuotaa tuon koodin joko USAn tai Kiinan viranomaisille. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että kummassakaan tapauksessa ei eurooppalaiselle koodaajalle löydy mahdollisuutta kehittää itseään sekä osaamistaan.  Eli tuollainen ulkoistaminen, missä kaikki mahdollinen työ teetetään jossain muualla merkitsee sitä, että esimerkiksi sellaisia jokapäiväisiä ohjelmia kuin tekstinkäsittelyä ei tehdä Euroopassa. Tuo ohjelma on verraten tylsä työkalu, mutta joka päivä tekstinkäsittelyohjelmilla kirjoitetaan erittäin paljon erittäin tulenarkoja sekä luottamuksellisia papereita. 

Eli jos tuon erittäin tylsän ohjelman koodipohja  tehdään jossain Kiinassa, niin se merkitsee sitä, että se saattaa vuotaa valtiosalaisuuksia tuonne kauas Itään. Tekstinkäsittelyohjelma on hyvä esimerkki siitä, miten kaikkein tylsimmän näköiset ohjelmat ovat niitä, joilla käsitellään kaikkein tärkeintä tietoa. Ei varmaan ole sama, että missä maassa koodataan ohjelmat, joilla tehdään esimerkiksi kaikki poliisiraportit. Samoin jos joku onnistuu huijaamaan jotain lataamaan vaikkapa tieturva-ohjelman väärältä palvelimelta, niin se voi dumpata koko netin sisällön suoraan jonnekin Kiinaan sekä Venäjälle ja pohjois Koreaan. 

Internet on täynnä tietoa, jonka avulla meidät voidaan pelastaa esimerkiksi onnettomuuden sattuessa. Mutta jos tuo tieto joutuu vääriin käsiin, niin se saattaa vaarantaa meidän oman henkilökohtaisen turvallisuutemme. Väärissä käsissä tiedot esimerkiksi diabeteksesta tai jostain allergiasta voivat olla tuhoisia. Samoin jos esimerkiksi lääkärit eivät saa tarvitsemaansa tietoa vaikkapa kiireellisessä onnettomuustilanteessa, Tai sitten lääkkeitä määrätessään lääkäri ei saa tietoa mahdollisista ruoka- tai lääkeaine allergioista, niin silloin me voimme joutua hengenvaaraan. 

Tietoturvan pitää olla dataan sekä tietoon perustuvaa turvaa. Sitä pitää ajatella kokonaisuutena, jossa jokaisella toimijalla on oma roolinsa. Tärkein osa tuosta toiminnasta on ihmisillä, jotka käyttävät tietokoneita. Tietokoneet ovat ihmistä varten. Mutta samalla ihmisten tuottamaa dataa käytetään niiden kehittämiseen. Samoin ohjelmistot ovat asia, minkä pitää olla kunnossa. “Musta tuntuu”-periaate ei ole asia, mikä tuo kestävää tietoturvaa. Kun tietoturva on kerran pettänyt, niin sitä ei sitten enää voida korjata. Vaikka tietomurron tekijät saadaan kiinni, niin tieto on saattanut levitä ympärii internetiä, ja se on saattanut näkyä miljoonien käyttäjien ruuduilla. 

Tietoturvaa ei myöskään tehdä siten, että omat tai jonkun muun virheet lakaistaan maton alle. Virheiden peittely ei ole keino turvata tietoa. Se että virheitä ei uskalleta tunnustaa, tai niistä ei uskalleta raportoida ei tee maailmasta turvallisempaa. Virheiden peittely valitettavasti saa aikaan sen, että tuo virheiden peittelyyn syyllinen altistuu kiristykselle. Eikä yksikään tietoturva-aukko sulkeudu, mikäli siitä ei osata tai haluta kertoa. Järjestelmien ylläpito sekä turvallisuus ovat asioita, jotka kulkevat käsi kädessä. Jos järjestelmää ei aktiivisesti skannata sekä valvota, niin silloin sinne saattaa ilmaantua halkeama, jonka kautta haittaohjelma pääsee sisään. 

Ja jos tuon raon löytää hakkeri eli vihamielinen tunkeutuja, niin silloin hän saattaa hyödyntää tuota aukkoa välittömästi.Tai sitten hän voi myydä sitä koskevan tiedon vaikka jonnekin Kiinaan. Tietoturvan pitää perustua siihen, että koodi on avointa. Samoin koodista löytyvät heikkoudet pitäisi raportoida jonnekin, jossa niitä päästään tutkimaan. Noiden aukkojen hyödyntämistä voidaan estää vain jos ne ovat jonkun tiedossa. Siis miksi verkko tai haavoittuvuus skannerit eivät raportoi automaattisesti jostain vahingollisesta koodista sinne, missä tuota haavoittuvuutta voidaan korjata? 

Se vaatisi tietenkin sitä, että osa ihmisten henkilökohtaisista tiedoista tai järjestelmää koskevia luottamuksellisia tietoja jaetaan jonnekin kauas. Mutta onko parempi sitten suoraan antaa asian olla, ja ehkä joku hakkeri on sitten jo ryhtynyt hyödyntämään tuota aukkoa. Kaikissa järjestelmissä on aukkoja. Ja jos noita aukkoja ei tukita ajoissa, niin se saattaa johtaa tietoturvan romahtamiseen. Hakkerien kannata ei ole merkityksettömiä järjestelmiä. Jokaisella järjestelmällä voi hyökätä kolmannen osapuolen järjestelmiin. Tai jokaista sähköpostia sekä sosiaalisen median tiliä voidaan käyttää salasanojen tai muiden vastaavien tietojen urkintaan.