Tutkija ihmettelee, miksi pelkäämme Venäjän tai Putinin puolesta?
"Iskut.Savu nousi Domodedovossa Moskovan alueella Ukrainan drooni-iskun seurauksena 20. heinäkuuta 2026.KUVA: EPA/STRINGER" (Uusi Suomi)
Yksi asia mikä tietenkin on ajanut EUn siihen ongelmaan mitä sillä tällä hetkellä on, on Kylmän sodan aikaisen itäblokin järjestelmän glorifiointi. “Silloin oli täystyöllisyys, ihmiset olivat yhteisöllisiä, sekä kaikilla oli niin mukavaa”. “Eikä se salainen poliisi niin kaamea ollutkaan. Ja nuo massiiviset poliisi - ja turvallisuuspalvelujen koneistot toivat sentään järjestystä kaduille. Eli tällainen glorifiointi johtuu siitä, että me jotka olimme tuolloin Kylmän sodan päättyessä noin 15-25-vuotiaita olemme nyt sitten siinä iässä, että olemme liike-elämän ja uran huipulla. Ja aika kultaa muistot. Me kerromme asioista jälkikasvulle siten, että se tuntuu meistä hyvältä. Me annamme siis itsestämme parhaan mahdollisen kuvan, ja samalla tuo kuva eskaloituu siihen aikaan, kun olimme nuoria.
Kun tuomitsemme Kylmän Sodan aikaisen diktatuurin, niin samalla tietenkin unohdamme sen, että eivät kaikki kommunistisen blokin asukkaat tai kansalaiset olleet sorrettuja. Vaan joukossa oli sortajia. Toki nuo sortajat varmasti sanoivat, että Neuvostoliitto pakotti heitä toimimaan, kuten he olivat toimineet. Ja juuri tuollainen ajatus siitä, että kaikki muut kuin Neuvostoliiton johtajat olivat niitä ihmisiä, joita kuolemanpelko ajoi yhteistyöhön Neuvostoliiton johdon kanssa. Ja lähes kaikkia diktaattoreita on glorifioitu heidän kuolemansa jälkeen. Noin 20-30 vuotta diktatuurin päättymisestä valtaan nousivat ne jotka ovat olleet nuoria miehiä diktaattorin eläessä. Niin kävi myös Saksassa. Hitlerin ajan korkeat upseerit tuomittiin.
Mutta tuomioita ei ehkä ehditty jakaa kaikille miehistön jäsenille, ja sitten nuo ehkä noin 20-vuotiaina keskitysleireillä palvelleet nuoret miehet ja naiset täyttivät noin 40-50 vuotta. He ottivat paikan yhteiskunnan huipulla. Ja itäblokin kommunismi oli oikeastaan vasta-aalto Hitlerille sekä äärioikeistolle. Tuolloin aluksi vainottiin Hitlerin liittolaisia sekä keskitysleirien vartijoita, jotka tarjosivat moraalisesti hyväksyttävänä pidettävän kohteen. Mutta sitten vaino laajeni kohdistumaan kaikkiin, jotka uskalsivat vastustaa uutta järjestelmää. Kun mies meni noin 20-vuotiaana KGB akatemiaan vuonna 1988. Niin nyt hän olisi noin 58 vuotias. Hän olisi liikemies. Jolla saattaa olla synkkä menneisyys. Palataan siis Hitleriin sekä Holokaustiin.
Vaikka kukaan ei muistanut tutkia jotain “kersantti Xää, ja hänen edesottamuksiaan jollain keskitysleirillä. Niin tuo kuvitteellinen mutta ehkä olemassa ollut kersantti oli silti rikollinen. Hän oli tehnyt halveksittavia tekoja. Eikä tutkimuskomission kiire sekä se, että he eivät muistaneet katsoa jotain mappia tehnyt teoista tekemättömiä. Jos KGB sai nuo mapit käsiinsä, niin ne olisivat olleet loistava kiristämisväline turvallisuuspalvelun käsissä. Eli jos henkilö oli esimerkiksi johtavassa asemassa jossain elektroniikkateollisuudessa, niin KGB saattoi kiristää häntä tekemään yhteistyötä kanssaan.
Samoin tuo nuorena upseerina palvellut KGB mies olisi nyt ehkä samassa asemassa kuin tuo Hitlerin keskitysleirin vartija oli 1980-luvulla. Eli voi olla että FSB tai Venäjän mafia kiristävät tuollaisia miehiä jatkuvasti. Ja varsinkin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen Neuvostoliitto kiristi taas otettaan Varsovan liitosta. Ja se antoi tietenkin Neuvostoliiton hyväksymille johtajille mahdollisuuden vedota Neuvostoliiton uhkaan, kun he mielistelevät omaa herraansa.
Eli Neuvostoliitto sekä sen asevoimien pelko vapautti nuo pienempien Itäblokin maiden johtajat moraalisesta vastuusta. Heidän oli ainakin oman puolustuksensa mukaan pakko toimia Neuvostoliiton hyväksi, tai sitten ihmisiä olisi tapettu. Joku voisi kysyä, että oliko ihan pakko kertoa aivan kaikki asiat noille Neuvostoliiton viranomaisille? Vai olisiko ehkä pitäny odottaa sitä, että nuo viranomaiset kysyvät jotain? Mutta Neuvostoliitto palkitsi runsain lahjoin niitä, jotka olivat sille lojaaleja.
Meillä lännessä on Venäjää kohdeltu silkkihansikkain. Eli vaikka Venäjä on hyökännyt Ukrainaan sekä sitä ennen Georgiaan, niin sen toimia ei olla oikein muistettu tuomita. Tai siis vastalauseita olemme tietenkin nähneet. Sekä pakotteita joita määrätään ripaus kerrallaan. Venäjän kansan arkea päivitellään, kun Ukrainan sota sekä siitä johtuvat pakotteet vaikeuttavat ihmisten elämää. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin vaikka Vladimir Putin johtaa maataan rautaisella otteella, niin myös tavallisilla venäläisillä on oma roolinsa tuossa sodassa. Sodassa joka maksaa paljon sekä Ukrainalle että sen tukijoille. Mutta samalla voimme olla melko varmoja siitä, että jos Ukrainan annetaan romahtaa, niin silloin sota eskaloituu. Eli seuraavana vuorossa saattavat olla Baltian maat sekä myös Suomi.
Putin tietenkin pelottelee ihmisiä sillä, että jos hänen valtansa päättyy, niin silloin Venäjä syöksyy suoraan kaaokseen. Ja juuri suuri pelko esimerkiksi venäjän ydinaseiden kohtalosta on ollut jonkinlainen tekosyy sille, että esimerkiksi tiettyjä länsimaisia aseita saa käyttää vain Ukrainan rajojen sisällä. Samalla kauhistellaan sitä, että Venäjän sotakonetta ruokkiva talous saattaa mennä todella pahaan kuntoon. Mutta miksi kukaan itkee Venäjän puolesta? Siksi että Venäjä on sitonut esimerkiksi Saksaa omaan energiaansa. Ehkä vastaus olisi tässä. Mutta samalla voimme kysyä, miksi näin on päässyt tapahtumaan? Myös Eurooppalaisilla on vastuu siitä, kenen käsiin annamme energiantuotannon. Eli onko kyseessä ollut tahallinen suomettumisen eskalaatio.
Suomettuminen tietenkin on meillä ilmiönä hyvin tunnettu. Suomettuminen tarkoittaa sitä, että idänsuhteet ovat kaikki kaikessa. Ja yksi syy siihen, miksi Suomi suomettui sekä ryhtyi harrastamaan itsesensuuria oli se, että sitomalla itsensä Neuvostoliittoon Suomen liikemiesten eliitti sai kerättyä valtavia taloudellisia etuja. Clearing-kauppa, jossa kaikki Neuvostoliiton kanssa käytävä kauppa vaati ulkopoliittisen johdon luvan korosti presidentin asemaa. Ja samalla tavalla Neuvostoliitto sekä myöhemmin Venäjä tarjosi selkänojan sille, että “joskus joudutaan tekemään ikäviä päätöksiä”. Ja tietenkin Moskova ehdotti noita päätöksiä.
Tuo tapa ratkaista asioita tietenkin on huomattu myös muualla Euroopassa. Sanotaan että “Venäjän pelko on viisauden alku”. Tietenkin viisaus mitataan tässä tapauksessa rahalla. Rahalla siis saa ostettua sääliä sekä sympatiaa, mikä tietenkin on huomattu myös esimerkiksi Euroopan äärioikeiston piireissä. Nuo kapeasti sekä lyhytjännitteisesti omaa etuaan ajavat ihmiset varmasti ovat huomanneet, miten Venäjä palkitsee niitä, jotka ovat sille mieluisia. Venäjällä olisi rahaa, ja sen rahan avulla voivat suosituiksi mainostetut populistit saada rahoitusta kampanjoille, jotka ovat muuttuneet erittäin kalliiksi. Jos Venäjä onnistuu rikkomaan sitä vastustavien maiden liiton, niin silloin sota varmasti alkaa eskaloitua.
Eli jos uhkailu, aseet sekä väkivalta ovat toimineet Ukrainassa, niin Kremlin johto ryhtyy käyttämään tuota menetelmää myös muualla. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä tarjoaa myös muille kuin Suomelle sitä kuuluisaa selkäänsä, jonka taakse voidaan piiloutua. “kun Moskova pakotti” on asia mikä kuulostaa hyvältä puhujanpöntöstä lausuttuna. Kun esimerkiksi Saksa luopui aikoinaan ydinvoimasta, niin tietenkin silloin olisi voitu kysyä, että mistä ne vaadittavat megawatit saadaan? Kun Venäjältä ostetaan kaasua ja öljyä, niin silloin tietenkin kohtaamme saasteongelman.
Joten miten esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia hiilidioksidi- ja muita päästöjä voidaan hallita. Tietenkin voimalat ovat suuria investointeja. Ja niissä tarvittavat puhdistus- yms. laitteet ovat kalliita. Sähköautot ovat juuri niin ekologisia kuin niissä käytetty sähkö on. Sähkön tuotantoon käytettävä energia pitää tuottaa jossain. Joten tietenkin on mahdollisuus tehdä koko maasta täysin saasteeton. Se on siirtää koko energiantuotanto jonnekin kauas Venäjälle, jossa ympäristölainsäädäntö ei ole niin kauhean tiukka siitä, miten sähköä tuotetaan. Ja juuri tuo asia houkuttelee ostamaan halpaa sähköä Venäjältä, mikä sitten tietenkin sitoo valtioita Venäjään sekä sen johtajaan Vladimir Putiniin. Eli jos Venäjän johtoa ei miellytä joku asia, niin se sitten voi katkaista energiatoimitukset. Mutta asia ei ole aivan niin yksinkertaista. Venäjällä on vakavia ihmisoikeusongelmia.
Samoja ongelmia on myös muissa maissa, joista osa on tietenkin EUn sekä USAn liittolaisia. Me kaikki tiedämme miten paljon rahaa esimerkiksi öljysheikeillä on. Ja tietenkin tuo rahan toivotaan kääntyvän kohti EUta. Erityisesti Arabian öljyn kohdalla ongelmia tuo uskonto. Eli nuo sheikit eivät voi uskonnollisista syistä hyväksyä kaikkea, mitä esimerkiksi internetissä näytetään. Joten on ihmisiä,, joiden mielestä esimerkiksi tiukempi netin sisällön säätely, mikä tarkoittaa sensuuria olisi asiallista, jotta noita arabien rahoja voidaan siirtää Eurooppaan. Mutta tuollainen toiminta ei ole EUssa hyväksyttyä. Sensuuria toki harrastetaan valtion turvallisuuteen liittyvissä asioissa.
Mutta esimerkiksi Saudi-Arabian kaltaista sensuuria ei varmasti hyväksytä. Venäjän informaation kautta tapahtuvaa vaikuttamista pelätään meillä aivan aiheesta. Tuo vaikuttaminen on sellaista, että siinä ei varmasti myöskään lue “informaatiovaikuttaminen”, Tuo vaikuttaminen pitää sisällään sen, että tuodaan esiin esimerkiksi sitä, miten paljon Ukrainan sota maksaa. Samalla lietsotaan eripuraa joka paikassa. Eli viesti on selvä, jos olette kilttejä, niin Kremlin setä säästää teidän henkenne ja tarjoilee vodkaa kaupan päälle.
Venäjän johdon harjoittamalla pelottelu-politiikalla on ikävä historia. Eli venäläisiä toisinajattelijoita on vaiennettu myrkyillä ja automaatti-aseilla. Mutta on aina olemassa pelko, että noita murhia kohdennetaan myös vieraiden maiden kansalaisiin kuten parlamentin jäseniin. Neuvostoliiton aikaan KGBn “Osasto V” eliminoi esimerkiksi emigrantteja, joiden pelättiin levittävän tietoja, jotka olivat Neuvostoliiton johdon edun vastaisia. Venäjällä noudatetaan sitä ajattelutapaa, että Putin ja Venäjä ovat sama asia. Joten tietenkään Putinin ero ei ehkä muuta mitään.
Mutta jos Putin eroaa tai hänen valtansa jotenkin päättyy, niin ei ole sanottu että mikään muuttuu Venäjällä. Paitsi ehkä kuva työhuoneen seinällä saattaa vaihtua. Mutta mikään muu ei muutu. Eikä Putinilla ole mitään halua tai tarvetta lopettaa tuota sotaa. Niin kauan kuin valtio on depressiossa ja hän itse on vallassa, niin sota ei kosketa häntä itseään. Poliittisten vastustajien eliminointi voidaan myös suorittaa esimerkiksi siten, että iskuja väitetään Ukrainan agenttien tekemiksi. Joten en usko että tuo sota Ukrainassa päättyy kovin nopeasti. Se ehkä muuttuu jäätyneeksi konflitiksi, jossa ikuinen aselepo.
Mutta kuitenkin sodan päätyttyä seuraavat uudet vaaran vuodet. Eli me emme silloinkaan saa ryhtyä ajattelemaan, että uhka on ohi. Presidentin laajat valtaoikeudet houkuttelevat käyttämään valtaa tavalla, johon Putin on meille opettanut. Tuon tavan Putin itse on oppinut Neuvostoliiton johdolta. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjällä valtaa käyttää vain turvallisuuspalvelu. Venäjän johto on kaiken aikaa FSBn agenttien ympäröimä. Ja jos nuo agentit tai FSBn johto päättää ettei presidenttiä enää tarvita, niin hän saa sydänkohtauksen tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu. Eli esimerkiksi Juri Andropov menetti munuaisensa kun hän ehdotti turvallisuuspalvelun muuttamista länsimaisten palvelujen kaltaiseksi. Sekä sen alistamista tuomioistuinten alaisuuteen.
Kun Venäjän johto vaihtuu, niin emme voi sitten taas jatkaa asioita, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saattaa olla että Venäjä valmistautuu uuteen sotaan. Tuo voi olla oikeasti mahdollista, jos se hyödyttää Venäjän vallanpitäjiä. Ja juuri tuo asia voi viedä Euroopan uusiin vaaran vuosiin.
Kommentit
Lähetä kommentti