Politiikka ei saisi vaikuttaa tiedustelutyöhön

 

Saana Nilssonin kolumnissa sanotaan, että hyvä tiedustelupalvelu vähät välittää siitä, mitä päättäjät haluavat kuulla. Samalla kuitenkin ilmeisesti jotkut ihmiset unohtavat, että esimerkiksi poliittiset johtajat nimittävät tiedustelun päälliköt. Ja tietenkin mahdollisuus nimittää tiedustelun päälliköitä antaa mahdollisuuden hallita noita laitoksia. Yksi asia mikä tietenkin usein jää mainitsematta on se, että tiedustelun tehtävä on hankkia sitä tietoa, joka palvelee päättäjiä sekä auttaa kohdentamaan viranomaisten työtä. Ja juuri tähän kohtaan tietenkin liittyy asia, mikä saattaa olla hyvinkin ratkaiseva. Tiedustelupalvelut saavat joskus tietoa, joka on jollekin ihmiselle kiusallista. 

Ja juuri tällaiset kysymykset mäyttävät joidenkin mielestä hyvältä erityisesti vaalikampanjoissa. "Miksi tiedustelu valvoo viattomia ihmisiä", on asia mikä varmasti näyttää hyvältä. Mutta toisaalta kukaan ihminen ei ole sellainen, että häntä voidaan suoraan pitää viattomana. Eli kuka hyvänsä voi olla vihamielisen toimijan hyväksi työskentelevä agentti. Agentti ei siis tarvitse mitään koulutusta. Hän voi tukea liittolaisiaan vaikkapa ostamalla heille kiinteistöjä. 

 Tiedustelutyön merkitys nykyaikaisessa kriisien hallinnassa on merkittävä. Samoin nykyaikaiset kriisit eivät ole enää yksiulotteisia valtioiden välisiä konflikteja. Vaan vihamieliset tahot voivat käyttää hyväkseen esimerkiksi paikallisia poliittisia ääriryhmiä tai pelkkiä rikollisia, jotka toimivat ilman mitään sen suurempaa ideologista taustaa tai päämäärää. Osa noista ehkä hyvinkin yleviä nimiä kantavista järjestöistä on oikeastaan pelkkiä huumekauppiaita, joille on luotu sellainen imago, että he taistelisivat jonkun vähemmistön oikeuksien puolesta. Ja nykyisin konfliktien muuttuminen moniulotteiseksi tarkoittaa sitä, että oikeastaan edes se, että henkilö on vaikkapa supisuomalainen "Virtanen", jonka suku ei ole koskaan edes poistunut maamme alueelta 400 vuoteen ei voisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi terroristien kanssa. 

Periaatteessa terroristi voi olla aivan tavallinen rikollinen, jonka joku ulkomainen tiedustelupalvelu delegoit tekemään esimerkiksi iskuja jonnekin infrastruktuuriin. Kun ajatellaan esimerkiksi KGB:n pelikirjaa, niin tuon pelikirjan mukaan esimerkiksi pelottelua kannattaa kohdistaa ihmisiin, joiden kautta se saa parhaan mahdollisen kattavuuden. Parlamentin jäsenet sekä muut yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat noiden toimien ensisijainen kohde. Eli periaatteessa fyysinen uhka voi kohdistua joko tuollaiseen vaikuttajaan itseensä tai hänen perheenjäseneensä. 

Toissijaisesti noiden värväystoimien kohteena ovat tyytymättömät. Eli ihmiset jotka ovat jostain syystä pettyneet yhteiskuntaan. Päihdeongelmat, huono koulutus sekä esimerkiksi radikaali seura ovat asioita, joiden kautta voivat vihamieliset tahot yrittää värvätä yhteistoimintamiehiä. Nuo värvärit saattavat ruokkia sellaista ajattelutapaa, että on yhteiskunnan syy, että henkilö on joutunut vankilaan. He ruokkivat mielellään sellaista näkemystä, että syy päihdeongelmaan on yhteiskunnassa, ja että yhteiskunta on jotenkin vastuussa henkilön vankeustuomiosta. Kun syy kaikkeen pahaan löytyy muista ihmisistä, niin silloin vihamielinen toimija suuntaa tuon kohteen ajatusmaailmaa siten, että hän löytää syyn viranomaisista. Ja sitten he tarjoavat tilaisuuden "kostaa". 

Terroristit voivat joko huijata henkilöä toimimaan heidän hyväkseen, tai sitten tarjota esimerkiksi huumeita tai aseita henkilöille, jotka suostuvat yhteistyöhön. Tuo yhteistyö voi olla esimerkiksi yrityksen perustaminen johonkin länsimaiseen kaupunkiin, ja sieltä sitten avataan pääsy esimerkiksi erilaisiin tekoälysovelluksiin. Tai sitten tuo paikallinen agentti eli yhteistoimintamies saattaa hankkia asuntoja sekä muita vastaavia asioita terroristeille, jotka voivat toimia esimerkiksi Iranin käskyläisinä. 

Juuri se että kuka vain voi tehdä yhteistyötä vihamielisten tahojen kanssa aiheuttaa tarpeen valvoa myös oman maan kansalaisia. Mutta mikä sitten on se, mikä aiheuttaa valvonnan kohdentamisen? Eli riittääkö tuohon valvonnan kohdentamiseen esimerkiksi viikoittainen viestittely Sudanilaisten muslimien kanssa? Tai riittääkö esimerkiksi valvonnan aloittamiseen se, että varusmiespalvelun aloittava henkilö yksinkertaisesti viestittelee päivittäin joidenkin MC-miesten kanssa? Eli miten määritellään se vihamielinen toiminta, joka velvoittaa tarkkailuun tai jopa iskuun? 

Kun NSA:n kaltainen järjestö kerää tietoja ihmisistä, niin tietenkin jokainen meistä kokee tuolloin olevansa jotenkin väärin perustein epäilty. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin asia, että periaatteessa jokainen ihminen maailmassa voi olla terroristi. 

Tai jokainen ihminen maailmassa voi olla huumekauppias. Kun puhumme todellisen elämän tiedustelusta, niin se ei ole amerikkalainen elokuva, jossa ihminen jota valvotaan joutuu automaattisesti aiheetta valvonnan kohteeksi. Me kaikki pelkäämme sitä, että naapurimme tai ystävämme paljastuvat esimerkiksi huumekauppiaiksi. Ja samalla kuitenkin jos lähdemme etsimään esimerkiksi jonkun Iranin terroristisolun toimijoita, niin silloin periaatteessa kukaan ei ole epäilysten ulkopuolella. 

Tuolloin kohtaamme poliittisen näkökannan. Poliitikot usein kiinnittävät huomiota siihen, että tiedustelupalvelut keräävät tietoa niiden toimialueen ulkopuolelta. Mutta sitten samalla kohtaamme sen kysymyksen, että mitä jos esimerkiksi syntyperäinen suomen kansalainen vakoilee tai suunnittelee sabotaasia sekä salamurhia yhteistyössä vihamielisten tiedustelupalveluiden kanssa? 

Suurimmassa osassa simulaatioista sodat alkavat salamurha- sekä sabotaasikampanjoilla. Eli vihamielinen taho iskee energia- sekä muun infrastruktuurin kimppuun käyttäen räjähteitä, tietokoneviruksia sekä muita välineitä. Samoin tuo vihamielinen taho hyökkää myös avainhenkilöitä vastaan. Eli he murhaavat upseereita sekä muita tärkeitä toimijoita. Ja ainakin osa noista hyökkäyksistä voi tapahtua paikallisten palkkasotureiden eli erilaisten rikollisten toimesta. Venäjän varjolaivasto on tuonut ihmisten silmien eteen uuden uhan. Tuo uhka on se, että miltä tahansa alukselta voidaan suorittaa drone-iskuja maahamme. Samoin dronejen avulla voidaan salakuljettaa huumeita sekä aseita Suomessa oleville yhteistoimintamiehille. Tai noita asioita voidaan toimittaa myös vankiloihin. 

Poliittiseen vaikuttamiseen kuuluu tietenkin se, että poliitikkoja kosiskellaan sillä, että "todellisten johtajien" ei tarvitse kestää itseään koskevia paljastuksia. Ja sitten tietenkin korostetaan sitä, että jos tiedustelua ei olisi, niin poliitikkojen ei tarvitse kestää esimerkiksi "Panaman papereiden" kaltaisia kiusallisia asioita. Joten tietenkin ihmisten tahto on se, että tiedustelupalvelua "valvotaan" paremmin. Eli julkistetaan asioita, joista kerrotaan kuitenkin vain se pieni osa. Se miten monta puhelua esimerkiksi Sudaniin on soitettu tai miten usein henkilö tapaa vaikkapa Kolumbian huumekartellien edustajia jätetään pois. Kun tietoa hankitaan, niin joskus tiedon keräämisen yhteydessä paljastuu asioita, jotka voivat olla kiusallisia. Poliitikkoja saatetaan "informoida" siitä, kuinka joku tiedustelun työntekijä on arvostellut presidenttiä. Eikä presidentin sovi tuollaista asiaa sivuuttaa. 

https://yle.fi/a/74-20246198