Missä kulkee yksilön oikeusturvan ja yleisen turvallisuuden välinen raja?
Kuten entinen presidenttimme Sauli Niinistö on sanonut, niin valtaosa maamme turvallisuudesta liittyy tietoon ja tiedonhankintaan, joka ei ole avointa tai jota ei voida esimerkiksi pitää edes laillisesti hankittuna. Toisin sanoen valtaosa maailman turvallisuudesta riippuu tiedosta, jonka hankinta on vähintään laitonta. Toisaalta historia on osoittanut sen, että kun sopimuksen toinen osapuoli huomaa olevansa toista vahvempi, niin sitten voidaan sopimuksesta huolimatta aloittaa erilaisia sotatoimia. Eli hyökkäämättömyyssopimukset ovat pohjimmiltaan pelkkiä paperinpaloja, joiden arvo on vessapaperin luokkaa. Usein hyökkäämättömyys-sopimuksia solmitaan toisen osapuolen ollessa sisäisesti heikkoja.
Sisäisesti hajanainen valtio ei kykene sotimaan. Mutta kun valtio yhtenäistyy, niin silloin sopimuksilla on sellainen taipumus. Että niistä tulee yhä enemmän sisäisen propagandan välineitä. Jos valtio yhdistyy rautaisen diktaattorin alaisuuteen, niin silloin propaganda saattaa saada sellaisia piirteitä, joissa sopimusta pidetään jopa pakon edessä solmittuna. Ja kun kovan luokan diktaattori on sitten voimansa tunnossa irtisanonut noita sopimuksia. Usein saman tien lähtee hyökkäys liikkeelle. Kun kohtaamme tuollaisia tilanteita, niin meidän pitäisi reagoida nopeasti. Meidän pitäisi paljastaa nopeasti esimerkiksi vastapuolen agentit. Samoin meidän pitäisi myös saada tieto vihamielisestä toiminnasta hyvissä ajoin. Mutta itsevaltiaan diktaattorin käsissä sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Kansainvälisiä sopimuksia luetaan hyvin usein niin kuin vahvempi niitä haluaa lukea.
Suomi oli maa joka luotti muiden hyvyyteen. “Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932 oli Suomen ja Neuvostoliiton sopimus, joka solmittiin Helsingissä 21. tammikuuta 1932 ja ratifioitiin Suomen puolella saman vuoden heinäkuussa. Voimaan se astui 9. elokuuta 1932. Sopimus oli solmittu määräajaksi kolmeksi vuodeksi. Sitä jatkettiin 7. huhtikuuta 1934 pöytäkirjalla, jolla sopimuksen voimassaoloa jatkettiin 31. joulukuuta 1945 asti. Pöytäkirjan allekirjoitti Neuvostoliiton puolesta ulkoasiain kansankomissaari Maksim Litvinov.” (Wikipedia, Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus)
Suomessa luotettiin siihen, että Stalin pitäisi tuon lupauksen. Kukaan ei koskaan muistanut ajatella, että Stalin saattoi käyttää tällaista sopimusta vastapuolen aseistariisuntaan. Kun Neuvostoliitto ja Saksa solmivat Molotov-Ribbentrop sopimuksen vuonna 1939, niin maassamme alettiin herätä totuuteen. Tuo myös Hitler-Stalin sopimuksen nimellä tunnettu sopimus oli siis Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä solmittu hyökkäämättömyyssopimus. Eli vaikka kaksi järjestelmää oli niin erilaisia, ja noiden maiden suhteet olivat jäätävät, niin se ei tarkoita sitä, että niillä ei olisi voinut olla yhteisiä etuja. Ja tuohon sopimukseen kuului salainen lisäpöytäkirja, jonka mukaan Eurooppa jaettiin etupiireihin.
Eli jos valtio kuului esimerkiksi Saksan etupiiriin, niin Saksa sai tuon sopimuksen mukaan vapaat kädet toimia tuota valtiota vastaan. Eikä Neuvostoliitto puuttuisi asiaan. Samoin Stalin näki tuon sopimuksen sellaisena, että hän sai miehittää haluamiaan valtioita. Ja yksi niistä valtioista oli Suomi. Stalin ei halunnut edes ajatella neuvotteluja pienempien rajanaapurien kanssa. Vaan hän päätti hyökätä Baltiaan, Puolaan sekä Suomeen. Ilman tuota sopimusta Hitler ei olisi ehkä myöskään uskaltanut aloittaa Toista Maailmansotaa. Muutamaa päivää myöhemmin Hitler hyökkäsi Puolaan. Kahta vuotta myöhemmin Hitler kuitenkin hyökkäsi Neuvostoliittoon.
Mutta tuollaiset asiat historiassa kertovat tiedustelun merkityksestä. Molotov-Ribbentrop sopimus ei ollut helposti neuvoteltavissa. Eli sitä miten pitkään tuosta sopimuksesta ja sen salaisesta lisäpöytäkirjasta keskusteltiin Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan välillä? Sitä ei ehkä koskaan saada tietää. Mutta mieleen tulee se, että tiedustelun tehtävä on saada tieto tuollaisista sopimuksista sekä erityisesti siihen liittyvistä salaisista lisäpöytäkirjoista.
Eli Molotov-Ribbentrop sopimus on asia jossa julkisella sopimuksella ei sinällään ole merkitystä. Vaan sillä on merkitystä, mitä ei oltu kerrottu julkisuuteen. Ja tietenkin voidaan kysyä, että miten monta sopimusten salaista lisäpöytäkirjaa maailmassa oikeastaan on. Jos ajatellaan tuota vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimusta, joka solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä, niin Stalin vedätti sillä Suomea oikein kunnolla. Ja Suomi joutui Talvisotaan erittäin huonosti valmistautuneena.
Joten tuon takia myös itse hankittu tiedustelutieto on erittäin tärkeää. Tuo erinomaisen tärkeä tieto ei saisi olla toisen valtion hankkimaa. Tai se ei saa kulkea kolmannen valtion suodattimen lävitse. Meillä pitää olla keinot hankkia tietoa valtiolle vihamielisestä toiminnasta myös silloin, kun tuota tietoa ei haluta meille jakaa.
Kansainvälisessä politiikassa voimme tietenkin luottaa sääntöihin ja sopimuksiin. Mutta mitä tehdään, jos joku tekee erityisesti sellaisia sopimuksia, jotka ovat täynnä erilaisia salaisia lisäpöytäkirjoja. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi sisäisiä uhkia, niin Terijoen hallitus eli niin sanottu “Suomen Kansan hallitus” on hyvä esimerkki tällaisista uhista. Terijoen hallitus oli siis Stalinin perustama “kansanhallitus”, jonka kanssa Stalin solmi esimerkiksi uuden hyökkäämättömyyssopimuksen. Terijoen hallitus koostui Suomesta Neuvostoliittoon muuttaneista kommunisteista. Tuota hallitusta johti Otto Wille Kuusinen. Ja Stalin tunnusti tuon itsensä istuttaman hallituksen kumppanikseen.
Voidaan ajatella että Terijoen hallitus oli tarkoitettu valtioiden liittämistä varten perustetuksi hallitukseksi, jonka avulla Suomi liitettäisiin Neuvostoliiton yhteyteen. Stalin väitti Suomen laillisen hallituksen eli Rytin ja Mannerheimin anastaneen vallan. Ja että Terijoen hallitus oli kutsunut Stalinin tukemaan Suomen “laillista hallitusta”. Eli tuota Terijoen hallitusta voidaan pitää samanlaisena tapauksena kuin Donbassin tasavaltoja Ukrainassa. Saattaa olla, että Putin on kopioinut tämän Terijoen hallituksen mallin Venäjän Ukrainan operaatioon. Eli perustetaan mieleinen hallitus, jonka kanssa solmitaan diplomaattisuhteet. Ja sitten julistetaan itselle epämieluinen hallitus laittomaksi, ja sen väitetään olevan vallassa, koska se on kaapannut vallan. Ja sitten tuo nukkehallitus on muka pyytänyt apua tuon laillisen eli kansan itsensä valitseman hallituksen syrjäyttämiseen.
Lopulta tuo prosessi vie valtiolta itsenäisyyden, eli se sulautetaan suurempaan valtioon. Noin kävi Krimin, Luhanskin, ja Donetskin tasavalloille Ukrainassa.
Aluksi Putin yllytti noiden alueiden kansaa kapinaan. Sitten hän lopulta aloitti Ukrainan sodan Putin järjesti noilla alueilla kansanäänestyksen, ja sitten alueet liitettiin Venäjään. Ja uskoisin että kohtalo olisi sitten seurannut aikoinaan kohdannut Suomea. Se oli kohdannut aikaisemmin myös Baltian maita. Se seurasi myöhemmin Krimin, Luhanskin sekä Donetskin valtiota, joita kukaan muu kuin Venäjä ei ollut tunnustanut. Eli kuten huomaamme, niin sopimukset ovat voimassa niin kauan kuin vahvempi osapuoli niitä haluaa noudattaa. Tuo asia pätee erityisesti niissä tapauksissa, joissa yksinvaltias johtaa erittäin voimakkaita valtioita.
Wikipedia luonnehtii Terijoen hallitusta näin:
“Suomen kansanhallitus (tunnetaan nimillä Terijoen hallitus tai Kuusisen hallitus) oli Neuvostoliiton talvisodan aikana perustama hallitus, jonka kanssa Neuvostoliitto ilmoitti 2. joulukuuta 1939 solmineensa avunantosopimuksen. Hallituksesta oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton valtaaman Suomen uusi hallitus. Hallitus perustettiin oikeuttamaan talvisota. Sen toimintaa johdettiin siten, että näytti siltä, että se olisi pyytänyt Neuvostoliitolta apua Suomen kansantasavallan perustamiseksi.” (Wikipedia, Terijoen hallitus)
“Kuusisen hallitus julkistettiin talvisodan syttymispäivänä 30. marraskuuta 1939. Tuolloin Moskovan radio tiedotti, että: ”tuntematon radioasema jossain Suomessa oli ilmoittanut SKP:n asettaneen kansanvaltaisen hallituksen”. Seuraavana päivänä ilmoitettiin, että: ”Terijoen kaupungissa oli solmittu diplomaattisuhteet tämän hallituksen ja Neuvostoliiton hallituksen välillä"” (Wikipedia, Terijoen hallitus)
“Sodan aikana hallituksen tarkoituksena oli osoittaa, ettei Suomea Neuvostoliiton näkökulmasta edustavan hallituksen johtaman Suomen ja Neuvostoliiton välillä ole sotatilaa. Kun talvisota otettiin keskustelun aiheeksi Kansainliitossa, ei Neuvostoliiton hallitus osallistunut kokoukseen. Sen sijaan se ilmoitti, ettei asia sovellu käsiteltäväksi siellä, koska: "Neuvostoliitto ei ole sotatilassa Suomen kanssa, eikä uhkaa Suomen kansaa sodalla. Siksi ei ole paikallaan vedota kansainliittosopimuksen mainitun kohdan perusteihin." (Wikipedia, Terijoen hallitus)
Samalla kohtaamme tilanteen, eli mikä on ihmisen oman yksityisyyden suojan raja. Meitä uhkaavat vihamieliset voimat osaavat hyödyntää niitä samoja pykäliä, joilla suojataan ihmisten yksityisyyttä. Kun sitten lähdemme tekemään strategiaa, joka liittyy lainsäädäntöön.
Niin meidän pitää huomioida se, että miten lakimme suhtautuu siihen, että esimerkiksi NATOn viides artikla pannaan toimeen jossain muussa NATO maassa. Me emme siis ole NATOssa yksin. Ja tietenkin Putinin tavoite on hajottaa NATOa lupaamalla toisille paljon, ja uhkaamalla joitain muita maita. Kun kohtaamme tilanteen, missä meidän pitää pohtia yksilön suhdetta valtioon, niin meidän pitää silloin huomioida se, että vaaratonta uhkaa ei ole olemassa. Normaali gangsteri voi hyvin toimia esimerkiksi FSBn tai GRUn laskuun.
Tavalliselta näyttävillä rikollisilla voi olla valtiollinen tausta toimija. Tuota rikollista toimintaa voi olla esimerkiksi muuntamoiden kivittäminen Tai sokerin kaataminen dieselin sekaan. Sekä uhkaus kirjeiden toimittaminen johonkin osoitteeseen. Samoin esimerkiksi luokkatovereiden nimilistojen kerääminen voi olla ulkomaisten tiedustelupalvelun ideoimaa toimintaa. Myös kotimaiset rikolliset voivat kokea saavansa hyötyä tuollaisesta toiminnasta.
Noita nimilistoja voidaan verrata toisiin listoihin, joita esimerkiksi FSB on kerännyt. Nuo pyynnöt toimia vastoin valtion sekä yksilön etua voidaan naamioida hyvin viattomaksi. Samoin vihamielinen toimija voi suoraan pyytää esimerkiksi kuvia jostain kotibileistä. Niistä sitten etsitään esimerkiksi aseita, univormuja sekä muita vastaavia asioita.
Tuollaiseen toimintaan voidaan värvätä alaikäisiä. Kun puhutaan nuorisoon kohdistuvasta värväyksestä, niin silloin tietenkin valtion pitää voida puuttua tällaiseen toimintaan. Mutta keskeinen ongelma on siinä, että vihamieliset toimijat eivät varmasti kerro noista vihamielisistä toimistaan tai suhteestaan CVssä. Näissä asioissa se mitä ei kerrota jossain työnhaku kaavakkeessa tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan.
Sitä mitä ihminen ei kerro ei ole helppoa saada tietoon. Ja kuitenkin esimerkiksi työsuhde Venäjän tiedustelupalveluun ei varmasti ole asia, mikä löytyy LinkedInistä. Tai toisaalta edelleen aktiivinen GRUn agentti voi väittää olevansa entinen GRUn agentti. Ja näistä selityksistä on varmaan erittäin monia eri versioita. Mutta se että mikä on totta ja mikä on valhetta. Se pitää aina selvittää. Yksikin vihollisen agentti väärässä paikassa voi olla kohtalokas.
Se mikä tekee asioista erittäin vaikeita on se, että valtioiden yksinoikeus väkivaltaan on murentumassa. Me olemme yhä enemmän ja enemmän riippuvaisia esimerkiksi yksityisistä toimijoista. StarLinkin katkot ovat vain oikeastaan jäävuoren huippu tuossa toiminnassa. Yhä useammin valtioiden likaista työtä hoidetaan erilaisten palkkasoturi-yhtiöiden eli yksityisten toimijoiden avulla.
Blackwater eli nykyinen Academica ja Wagner PMC ovat näistä toimijoista näkyvimpiä. Ne toimivat suoraan sotilasoperaatioissa. Eli ne välittävät asiantuntijoita jokaiselle sotilaallisen operaation osa-alueelle. Ja voidaan olla melko varmoja siitä, että ainakin osa noista operaattoreista on sekaantunut esimerkiksi erilaisiin murhiin sekä järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan. Tällaiset kuvakulmat ovat vaikeasti käsiteltäviä asioita. Kun puhutaan vihamielisestä toiminnasta, niin silloin tietenkin hyökkäys voi alkaa siten, että esimerkiksi palkkasotureita tai organisoidun rikollisuuden jäseniä voidaan lahjoa hyökkäämään joko kriittistä infrastruktuuria tai kriittiseen toimintaan liittyviä henkilöitä vastaan. Vihamielinen toiminta voi olla sellaista, että siinä häiritään kriittisen infrastruktuurin kehittämistä. Tai sitten tehtaillaan ilmoituksia ihmisistä, jotka ovat osa kriittistä järjestelmää.
Esimerkiksi puolustukselle kriittisen infrastruktuuriin voidaan kohdistaa erilaista viivytystä. Ja samalla kun maalaillaan piruja seinille, pitäisi meidän kaikkien muistaa sekin, että yksilönvapaudet on turvattava. Meillä on oltava oikeus valittaa. Meillä pitää olla myös esimerkiksi julkaisuvapaus. Mutta jossain vaiheessa voidaan sanoa, että on menty liian pitkälle. Terroristin tai palkkamurhaajan etsintään ei voida käyttää satelliitteja samalla tavalla kuin panssarivaunujen etsintää. Tietenkin jos hänen puhelimeensa voidaan sujauttaa haittaohjelma, niin silloin hänet voidaan paikallistaa. Mutta miten varmistetaan se, että tuo haittaohjelma on oikeassa puhelimessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop-sopimus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasavalta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_tasavalta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta

Kommentit
Lähetä kommentti